tiistai 2. toukokuuta 2017

2.5.

Toisinaan (onneksi) ajatukset ovat hattarankevyitä.

Olen ajatellut ihanimpia hetkiä.
Niitä on esimerkiksi se, kun kesäiltana, paljain varpain, kävelen vielä kierroksen pihalla, noukin unohtuneita tavaroita ja leluja, hymähtelen hieman (nämäkin kengät täällä ja tämä hassu pehmolelu). Tuoksuu vahva kesä, vihreä on niin syvää, että näyttää tummimmillaan mustalta, toisinaan usva nousee pellon ylle. On hiljaista; kesästä väsyneet lapset nukkuvat jo.

Tai olemme reissussa, kesällä, ja vasta iltamyöhään perillä. Pitää vielä pysähtyä johonkin kauppaan. Asfaltti on lämmin, tuoksuu kesä kaupungissa, olemme lomalla, valo ei lopu, kaikki on mahdollista. Ihmiset hymyilevät enemmän, ja jos merikaupungissa ollaan, lokit kirkuvat. Oi lokit, rakastan ääntänne! Ja erityisesti silloin, kun kesäisinä aamuöinä kolmen ja neljän välillä lennätte tässä talomme yllä kirkumassa. Kuulen sen, huone on jo viilentynyt aamun lähestyessä, vielä ei tarvitse herätä, kaivaudun tyynyyni ja lokit huutavat ääniään uneni läpi.

Tai haistan hattaran tuoksun. En halua syödä sitä, mutta hattaran tuoksu kuuluu kesään, ainakin kerran.

Tai olen veden rannassa. Vesi liplattaa kuin silkkisistä silkkisin kangas ja laineet osuvat jalkoihin. Vesi on niin lämmintä, että se on kuin silitys ihoa vasten, ei mitään kylmän aiheuttamaa varpaiden nostelua tai kirkunaa.
Tai luen ihastuttavaa haastattelua kuten tätä klik. Imen sanoja, liimaudun niihin, tunnen kuin tuntisin tämän ihmisen, vaikkemme ole koskaan tavanneet. Hän kuvaa elämää niin, että ilostun valtavasti ja toisinaan nielaisen ylimääräisen kerran. Mutta enimmäkseen nauran, ja se tekee minulle tavattoman hyvää.

1 kommentti:

  1. Ihana mikä kirjoitus. Ihan kuin mun ajatuksia. Sä osaat vaan pukea ne sanoiksi! Rakastan kesää �� -AP

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!