keskiviikko 17. toukokuuta 2017

17.5.

Tänä aamuna ehdin lukea hetkisen, kun odottelin lasten heräämistä. Isommat lähtivät kouluun, hörpin kahviani, lueskelin. Selvästi on jo kesäloma-asetukset kahden nuorimman aamu-unissa. Yhdeksäksi eskariin on kova tavoite, kun olisi niin kiva vetää lämmintä peittoa ylle vielä puoli yhdeksän maissa. No, ehdittiin - muutama minuutti jäi aikaa ylikin!

Luin esimerkiksi tällaisen, joka jäi mieleen:

"Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä ulkokohtaisuus. Suomalainen ei helposti kuvaa toisten ihmisten, tapahtumien ja esineiden merkityksellisyyttä omasta itsestään käsin, siis henkilökohtaisesti, vaan irrallaan itsestään. Suomalainen ulkoistaa oman elämänsä, toisin sanoen on ennemminkin tarkkailijan ja analysoijan roolissa kuin mukana itse elämänvirrassa. Tällöin elämästä jää puuttumaan kokemuksellisuus: mitä elämä itselle merkitsee, miten ihminen kokee elämänsä, mitä hän tuntee, mitä hän haluaa elämältään. Elämä menee ikään kuin hukkaan, kun ihminen peilaa itseään aina ympäristöön sen sijaan, että kokisi itse omat tunteensa.
Kun elämä jää tavallaan elämättä, ihmiselle ei myöskään voi muodostua vahvaa tietoisuutta itsestään. Ihminen ei siis reagoi ympäristön ärsykkeisiin omien sisäisten tuntemustensa perusteella vaan siten, miten kyseisessä ympäristössä on soveliasta reagoida. Hän toimii kuin robotti vastaten ulkoa tuleviin ohjeisiin. Näin ihminen typistää itsensä ja kokemus itsestä jää vajaaksi. Myöskään omaksi itseksi tuleminen ei edisty, koska itseksi tuleminen edellyttää aitoja reaktioita ja oman minän luomista. Oman minän luominen on ainutkertainen, luova prosessi, joka syntyy omista lähtökohdista ja elämänkokemuksista. Luovuus luo ihmisestä yhä enemmän itsensä näköisen. Jos ihmisellä ei ole elämää sisällään, sitä ei myöskään voi olla rajalla, ihmisen ja ulkoisen maailman kohtaamispaikassa. Elämä siis lähtee ihmisen sisäisestä tunnemaailmasta.
Ulkokohtaisuuden takia suomalainen vuorovaikutuskulttuuri on vähäpuheista, itseä vähättelevää ja niukasti toisille palautetta antavaa. Suomessa on ennemminkin välttelevän kuin lämpimän kiintymyssuhteen kulttuuri. Vältetään ilmaisemasta voimakkaita tunteita. Ihanne on se, että lapsi ei itke, vaikka siihen olisi aihetta. Ihannoidaan lapsen "reippautta". Pettymyksen tunteen ohella muut tunteet, jotka lapsi oppii tukahduttamaan ja joita ei siten opi kasvaessaan tunnistamaan, ovat vihan tunne ("meillä ei raivota eikä paiskota ovia"), surun tunne (esim.vähätellään lapsen tuskaa, kun lapsi näkee kuolleen eläimen), pelon tunne ("valot päällä ei nukuta") ja hellyyden tunne. Vanhemman ja lapsen väliset suhteet ovat löyhiä. Tällä tavalla ihminen pyrkii välttämään luopumisen kipua ja irrottautumista. Jos joku uskaltaa osoittaa kiinnostusta ja toisen arvostamista, se tulkitaan tunkeilemiseksi. Vaikeneminen, puhumattomuus ja itsensä vähättely kumpuavat siitä nöyryydestä, jota suomalaisen on täytynyt osoittaa ylemmilleen aikojen kuluessa."
(Napit vastakkain, Tia Isokorpi 2006)

2 kommenttia:

  1. Olipas hyvä kirjoitus. Tekisi mieli kirjoittaa jotain oikein syvällistä tähän, koska olen miettinyt itseäni viime aikoina. Olen lukenut kirjaa Tunnista tunteesi ja tunne itsesi. Se aiheutti todella suuria tunne reagtioita. Siinä sanottiin mm. näin: "Itseään arvostava ihminen ei kohtele itseään eikä toisia ihmisiä huonosti."
    Ihmeellistä kyllä, mutta lapsen syntymän myötä sitä on taas alkanut pohtia itseä ja omaa lapsuutta ja sen vaikutusta minuuteen.
    Tällaisia ajatuksia imetyshormoonihuurteiden takaa.
    T: Vihreän peiton ostaja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Tuo lukemani kirja herätti myös minussa paljon ajatuksia. En osannut hienosti muotoilla, joten lainasin suoraan kirjasta :)
      Uskon tuohon, että vauvan syntymä liikauttaa aina joitakin ajatuskerroksia liikkeelle. Itelläkin on siitä kokemusta, vahvimmin tietenkin esikoisen syntymän kohdalla. Tämä kevät muutoksineen on kans ollut jonkinlaista syvällisen miettimisen aikaa, sananmukaisesti itsensä etsimistä. Kyllä riittää omassa olemisessa pohdintaa! Onneksi on olemassa hyvää kirjallisuutta, joka välillä tuo oivalluksia.

      Lempeitä vauvapäiviä teille ♡.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!