torstai 11. toukokuuta 2017

11.5.




Kevät pakahduttaa ihmisen.

Joutsenet. Sinensininen taivas. Aurinko. Kirpeä tuuli, joka vain keväisin kulkee tällä tavalla aavojen yli.
Ja sitten: pienet pulleat kukkavauvojen nyrkit, jotka nostavat itseään mullasta ylöspäin. Olen kävellyt kukkapenkkini vierustaa ja tervehtinyt ystäviäni pitkästä aikaa.
Ovatko kevääseen syntyvät ihmisvauvat onnellisimpia, vaaleanvihreään kasvuun saapuvat? Tai ehkä kaikki vauvat syntyvät kuin kevät - pikkunyrkit elämälle avautuen.

Kevät pakahduttaa. Yksi pakahtumisen hetki lähestyy taas, kun tyttönen lopettaa eskarin. Hän hyräilee kotona laulua, jonka he laulavat kevätkirkossa, sydänlinnusta siinä puhutaan. Tänään ajattelin sitä, kun pyöräilin kaupungista. Jäähyväislaulu tämän eskarivuoden ystäville, ajattelin myös, ja aloin itkeä. Onneksi oli vastatuuli, erittäin kylmä sellainen, joten kyynelet menivät tuulen piikkiin. Nyt kuitenkin tiedän, että koulussa oleminen on ihanaa ja tulee yhtä kauniita keväitä, kun eskarilaisten keväät. Kun esikoinen viisi vuotta sitten lähti eskaristaan, en tätä tiennyt.
Elämä opettaa, lapsia ja vanhempia.

2 kommenttia:

  1. Tahdotko nähdä
    ihmeen kauniin kuvan,
    kun äiti ja lapsi istuvat
    portailla tuvan?


    Mitäpä lapsen
    kuiskaavan luulet,
    noin kun on kirkas sen katse
    ja hymyssä huulet?
    Sanaan siihen
    liittyy kaikki, mi hyvää,
    kaikki mi maassa on kaunista,
    tunnetta syvää.
    Oi, oppinut
    yhden sanan on vasta,
    sitä ei lakkaa kyyhkynen
    kujertamasta.
    Äiti, oi, äiti,
    maailman kaunein sana –
    se sointuu kuin ihana sävel
    lapsen lausumana.
    -Immi Hellen-

    Hyvää äitienpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡
      Äitienpäivä oli oikein kaunis. Sain pienin käsin väkerrettyjä, ihmeellisen hellyttäviä lahjoja ja kortteja.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!