perjantai 21. huhtikuuta 2017

21.4.


On kevät, valostuvien päivien ja kirkkaiden iltojen aika.
On kevät, vaalenevien värisävyjen aika.
Siksi olen neulonut minttua, vaaleanpunaista, keltaista. Olen pinonnut myssyjä summittaisesti, ja yhtä summittaisesti nostin pupurätin siihen viereen odottamaan tuliaiseksi päätymistä.
Ja kas - täsmälleen samat värit molemmissa!

Tänään iloitsin lakaisukoneesta. Se hurisi edellämme ja teki pyöräteistä sileitä. Saimme pienimmän kanssa viilettää pyörällä auringon alla sileällä tiellä! Tämäkin aina keväällä tulee: puhtaat tiet. Juuri näinä hetkinä koen, että sadasosamillin ymmärrän moottoripyöräilijöiden keväistä kuumetta. Minuunkin keväiset tiet ja aurinko vaikuttavat levottomasti: tekisi mieli lähteä reissuun ja kaupunkilomalle. Kevät kaupungissa - siinä on jokin runollisen viehättävä kaiku.

Olen keski-ikäistynyt. Sen tiedän siitä, että olen ruvennut kirjoittelemaan tännekin m i e t e l a u s e i t a. (Olen aina vierastanut niitä teepusseja, joissa on Ajatus. Tai muuten sitä, että elämä tiivistetään mietteeseen.) No, nyt siis olen itse alkanut tiivistää. Tämänkertaisen oivalluksen on kirjoittanut Suvi Ahola (Kylmän veden kaipuu ja muita harrastuksia -teoksessa):
"Elämän pitäisi, niin uskon, olla sarja rautaisia yllätyksiä, joiden jäljiltä ihminen aina pikkusen särkyy, kerää sitten palaset yhteen ja jatkaa eteenpäin. Ei siksi, että on niin valinnut, vaan siksi, että on pakko. Kerta kerralta rujompana ja samalla vähän kestävämpänä."

Kevätsävyjä viikonloppuusi!



2 kommenttia:

  1. Myssypinot näyttävät mielestäni aina kivoilta; värien asettumista toistensa lomaan on ilahduttava katsoa! :)

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!