tiistai 11. huhtikuuta 2017

11.4.


Seuraa tajunnanvirtaa, sillä olen ollut itsekseni ja yksikseni ja silloin ajatukset lähtevät liitämään, kun on vain.

Kuvasin nuo pajunkissat viime perjantaina, ennen kuin aloitimme virpomisoksakoristelut. Pienin ei meinannut pysyä nahoissaan, kun puhuin pajunkissoista.
"Täällä on emo!" hän huusi
"Nämä ei oo vielä kuoliutunut."
Eli kissaemo siinä pylly pystyssä nukkuu pienet kuoriutumattomat kissanpennut vierellään. Kun niitä silittää, ovat niin pehmeitä, pehmeitä. Lauloin yhtä kauneinta tuntemistani lauluista: Uinu paju pienoinen.
Pajunkissat ovat jotakin ihmeellisen ihanaa; samalla tavalla herttaisia kuin kissankäpälät, joita ennen katselin kesämökin peltotien varrella.

Olen lukenut.
Jos miettii synkkiä, auttaa kun lukee esimerkiksi tällaista:
"Ilmatieteen laitos tuottaa päivittäisiä satelliittihavaintoihin pohjautuvia lumipeitekarttoja. Havaintoaikasarjat kertovat lumen sulannan keskimäärin aikaistuneen." (Ilmatieteen laitoksen sivuilta rauhoittavalla olemuksellaan silmiin tarttunut teksti.)

Lumipeitekartta, mikä ihana ajatus! Jossakin joku niitä tekee, tietokoneella luultavasti (Vaikka ihanampi ajatus olisi että käsin, värittäisi hitaasti suuren pöydän ylle kumartuneena suurelle paperille lumipeitekarttaa, joka päivä uudestaan. Näen tämän kuvan: lumipeitekartan värittäjällä on neulepusero yllään, ehkä kalastajaneule, kuvassa on myös punaista [ehkä hänellä on punainen pipo] ja pöydällä olevan lukulampun valossa hän värittää karttaansa. Tämä ei tietenkään ole totta, sillä tässähän ei pidemmän päälle olisi mitään järkeä.), ja sitten seuraamme keskiarvoja lumen määristä ja tiedämme sen käyttäytymisestä enemmän. Vai käyttäytyykö lumi?
Sanat rauhoittavat: täällä on aikaa havainnoida säätä, tuulien suuntia, korkeapaineita, lumen leijuntaa. Terroristit ajavat rekoillaan, mutta täällä on lämmintä ja täällä on lauhaa, voimme ja ehdimme vielä huolehtia arjen rutiineista.
Sama lohdullisuus on aamuissa. Radio päälle kello 7.15, hitaat ja rauhalliset aamusävelet soljuvat, verkkainen ääni pitää hartautta, aikamerkki piipahtaa. Sen jälkeen voidaan puhua pahoja uutisia, mutta silti on vielä aikansa aamumusiikille, lempeille sanoille, hitaalle heräämiselle.

Olen lukenut kokonaisia kirjoja. Osa on jäänyt mieleen, nostanut ihmeellisellä tavalla ylemmäs, antanut ajatuksille tilaa, tuonut uutta. Yhdessä sanotaan (tämä kirja on vielä minulla kesken):
"Hyvä kirja on sellainen, jonka luettuaan lukija huomaa, ettei ehkä ajattele muutamista asioista samoin kuin ennen kirjan avaamista. Jokin lukijan sisällä on liikahtanut, jotakin ehkä tapahtuu." (Juha Hakala, Luova laiskuus.)

Olen etsinyt omaa tietäni, ja se alkaa löytyä. Tätä sanoittaa esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila (jonka lapsuudesta ja nuoruudesta kertovaa tekstiä lukiessani imeydyin kirjan sivuille: miten voi olla niin tuttua!):
"En tahdo olla kenenkään käskytettävä tai alainen, mutta en tahdo liioin johtaa ketään, koska minusta kuoriutuu helposti esille sietämätön pomottaja. - - Nautin siitä, että saan tehdä itsenäisesti työtä ja kulkea tallaamattomilla teillä. En liioin pidä aikatauluista ja työajoista. Minusta työtä on tehtävä silloin, kun työhön on tarve ja kutsumus. - - Olen aina tiennyt, että tällaisista valinnoista pitää maksaa taloudellisena epävarmuutena, mutta se ei ole haitannut minua kuin joskus harvoin. Henkiset palkinnot ovat suuret. Saan iloa kaikesta mitä teen. Alituinen uteliaisuus ja monet kiinnostuksen kohteet takaavat, ettei minulla ole monta ikävystymisen tai tylsyyden hetkeä, jos vain pidän masennukseni hallinnassa. Kääntöpuolella on tietysti loputon nälkä, tunne siitä, ettei koskaan tiedä kylliksi, kun tiedettävää on niin paljon. Mutta senkin voi kääntää eduksi. Olisi kauheaa, jos ei olisi enää mitään uutta tiedettävää, luettavaa tai tutkittavaa. (Virpi Hämeen-Anttila Kari Uusikylän teoksessa Naislahjakkuus.)

Ulkona leijuu lumi, eilen satoi kaatamalla koko päivän. Tästäkin riittää minulle iloa: säät vaihtelevat niin paljon, että voin käyttää monta tuntia hämmästelyyn: "On kyllä karmea keli! Pakkasta on luvattu ja nyt sataa lunta, miten tämä on mahdollista?"
Jossakin joku saa taas värittää lumipeitekarttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!