maanantai 6. maaliskuuta 2017

6.3.

Ensimmäinen lomapäivä.
On mennyt niin hyvin, että uskallan sanoa sen ääneen.
Loma alkoi perinteisesti eli yöllisellä oksentamisella. Se on nyt laantunut, mutta jännityksellä odotetaan, tuleeko perinteisesti uusia potilaita.

Hiihdin pienimmän kanssa aamulla kodin vieressä olevalla pellolla. Suksissa ei ollut yhtään pitoa, joten oli mentävä tasatyöntöä latu-uraa pitkin. Seitsemän kertaa kiersin yhden lenkin ja se on hyvin, kun viimeksi olen hiihtänyt kaksi vuotta sitten. Pienin hissutteli perässäni, pysähtyi välillä korjaamaan isoveljeltä lainattujen aurinkolasien asentoa ja sanoi: "Äiti, tä meet toti lujaa!" 3-vuotias kannustaa äitiä - olisin voinut itkeä.
Kun tulin sisälle, eri lihakset ilmoittelivat olemassaolostaan.

Kuvassa näkyy pieninten kesä. Se alkoi siitä, kun ehdotin nuorimmalle shortseja jalkaan, kun hän tykkäisi hipsutella vain alushousut jalassa sisällä. "Me leikitään kesää!" huusi tyttö silloin, ja siitä se lähti. Tyynyt lattialle, viltit perään, sininen lakana päällimmäiseksi merivettä kuvaamaan, uimalasit päähän, uikkarit jalkaan. Kuten kuvasta näkyy, lähes jokainen neliösentti lastenhuoneen lattiasta on vuorattu jollakin materiaalilla. Siellä ovat pian puolitoista tuntia loikoneet omalla rannallaan. Äsken vein hieman evästä rantahiekalle. Molemmat saivat puoli lasia limsaa, jota on varattu mahdollisille mahatautisille.
"Tuntuu kuin oltaisiin Niilin vedessä eikä täällä kotona", tyttö tuntui äsken selittävän. Niilin hän keksi tietenkin Marikista, jota eilen kuunteli toipuessaan.

Kukin tekee nyt itselleen ominaisia asioita: vanhin lähti kirjastoon, seuraava rakentaa hiljaa keskittyen pikkulegoilla ja loput ovat Niilin suistossa. Minä istun ja hypähtelen; viikkaan pyykkiä, neulon puikollisen, mietin mikä olisi järkevintä. (Vaikea vain olla öllöttää, kun yritän miettiä, mihin parhaiten tämän rauhan ajan käyttäisin!)

Luin äsken ääneen lastenkirjailijan kommentteja, joissa hän sanoi, että tylsyys on lapsille hyväksi, koska silloin keksii jotakin itse.
"Onpa tyhmä aikuinen", tuumi oma nuorisoni, joka on sitä mieltä, että tylsyydet voi aina täyttää kännykällä. Eli lomalla minun on käytettävä iso osa valveillaoloajasta siihen, kun kerron tasaisella äänellä, että nyt ei ole ruutuaikaa ja tylsyys tekee hyvää. Tässä asiassa omat vanhempani ovat kyllä aikoinaan päässeet helpommalla.

6 kommenttia:

  1. Voi ei! Miksi se Yrjö tulee aina lomalla ja jouluna. Silloin kun vähitellen mitään ylimääräistä tarvitsee? 😷

    Meilläkin parhaita leikkejä oli aikanaan uimahallileikit; pefletit sohvalla, uikkarit ja uimalasit varusteina uintia isolla matolla. Oi, niitä aikoja! ❤️

    Tylsyys on luovuuden alku ja älylaitteet sen loppu. Energiaa menee täälläkin ruutuajan rajoittamiseen ja käytännön järjestelyjen perustelemiseen. Ennen sen ajan saattoi käyttää huolettomammin. Oi, niitäkin aikoja.

    Mutta ihana, että emme ole yksin iloinemme emmekä haasteinemme. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja huoletkin voi puolittaa. Joskus sitten muistelemme näitä aikoja...

    Toivottavasti tauti loppuu teillä lyhyeen! Loman iloa! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt parin vuoden sisältä kaksi hiihtolomaa mennyt oksennustaudin kanssa. Kai tämä vuodenaika on otollinen sille. Lapsuudesta muistan myös, että hiihtolomalla ja pääsiäisenä meillä oli monesti tautia liikkeellä. No, tästäkin selvittiin! Se alkupettymys vaan on aina kestettävä, kun suunnitelmat muuttuvat.

      Tuo uimaleikki muuten jatkui seuraavana päivänä siten, että haettiin pikkuinen uima-allas varastosta ja lapset pulikoivat siinä kylppärin lattialla. Mukavaa oli! Mulle vaan jäi loppusiivot - oli ihan haastava homma tyhjentää allas ;).

      Poista
  2. Alkoi niin naurattanaan tuo lastenkirjailijan kommentti. Itse olen kuullut saman Jari Sinkkoselta ja viljelen sitä usein. Lapset eivät siitä tykkää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun on tarpeeksi tylsää niin lapset kyllä itse keksivät tekemistä. Sinulla on ihana blogi. Saan täältä vertaistukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Minä myös viljelen täällä Jari Sinkkosen ajatuksia. Isommat ovat aivan kyllästyneitä: "Älä aina jauha siitä Sinkkosesta!" Olen perustellut, että hän on minulle samanlainen esikuva kuin pojille esim. Patrik Laine :).

      Kiitos lämmittävistä sanoistasi!

      Poista
  3. Toivottavasti ei ole uusia potilaita ilmaantunut.
    Ja totta, omat vanhemmat on päässy niin helpolla, kun ei oo ollu kännyköitä. En sitte yhtää tykkää nykyajan älyjutuista, kun niiden äärellä lapset mieluusti istuis, joka ikisen jouten olevan sekunnin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä erää (!) näytti siltä, että tauti kiersi vain puolet porukasta. Nyt en enää edes aktiivisesti odota uusia potilaita, kun edellisistä on jo niin monta päivää.

      Kännykät jos mikä saa savun nousemaan korvistani! Niin rasittavaa, kun ne ovat aina kädenjatkeena, jos vain on mahdollista.
      "Mä äkkiä vilkasen vaan..." ja nämä äkkivilkaisut kestävät sitten kaikkea mahdollista kolmesta minuutista kolmeen varttiin, jos vilkaisua ei rajoiteta.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!