sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

19.3.

On rankkaa olla äiti, joka väsyy.
Pahoittelen, että tekstini ovat niin synkkiä, mutta kuten aiemmin sanoin, en jaksa olla aina positiivinen. Murheelle on aikansa.
Kudottujen kujien kaupunki -romaanissa oli jokseenkin tällainen virke: "Joskus on mentävä pimeään ja etsittävä sieltä itse tie valoon".
Se on totta ja olen siellä tiellä nyt.

Luen taas yhtä erityisherkkyyskirjaa ja saan sieltä vastauksia. Uskon kirjailijaan, jolla on titteli ja joka on tehnyt tutkimuksia aiheesta.

"Myös elämäntilanne vaikuttaa sosiaalisuuden tarpeeseen. Esimerkiksi vilkkaan lapsiperhearjen keskellä vanhemmat kaipaavat yleensä suuresti yksinoloa ja omia hetkiä. Pitkän stressijakson aikana taas tarvitsee yksinoloa, jotta voi palautua kuormituksesta."

"Herkän ihmisen olemus ottaa helposti vaikutteita ympäristöstään. Hänen minuutensa rajat ovat yleensä ohuemmat ja huokoisemmat kuin vähemmän herkillä ihmisillä. Ympäristö, tunnelma ja muiden ihmisten sanomiset ja tekemiset vaikuttavat häneen tavallista voimakkaammin ja sen vuoksi onkin opeteltava keinoja piirtää rajat itsensä ja ympäristön välille."

"Herkän ihmisen on opittava rajaamaan tunnekuormaansa. Vahvojen tunteiden kokeminen ja aistiminen ovat keholle kuormitustekijöitä, joita on jaksamisen vuoksi opittava säätelemään. Paras keino tähän on hyvinvoiva keho ja mieli, koska levännyt elimistö ei reagoi niin herkästi ärsykkeisiin. Olennaista on myös opetella, että kaikkea ei tarvitse jatkuvasti havainnoida."
(Heli Heiskanen, Herkkyyden voima)

Jostakin muualta luin, että tämä ikävaihe on oikeasti kuormittava: lapset ovat pieniä, työelämä vaatii, tunne-elämä heittelehtii enemmän kuin vanhemmilla. En saisi elää sitku-elämää, mutta se on lohduttava ajatus, että esimerkiksi kymmenen vuoden päästä voin olla paljon rauhallisemmassa elämäntilanteessa. Tämän olen tiennytkin jo kauan omien havaintojeni perusteella: ihaillen olen katsonut +60-ikäisiä naisia ja heidän levollisuuttaan. Elämä on kuljettanut, monenlaista on tapahtunut, iloa ja murhetta, mutta vanhemmiten heihin laskeutuu ihmeellinen seesteys. "Sellaista on elämä, annatko sen vauvan minulle hetkeksi, kyllä minä sitä sylissäni pidän. Toin tuliaisiksi leipää ja kakun ja kukkia sinulle."
Vanhemmat naiset kuljettavat lempeyttä mukanaan.



2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus jälleen sinulta. <3 Samaistun niin tekstiisi, olen itse hyvin väsynyt ja uupunut - ollut jo hyvän aikaa. Kiitos kirjavinkistä, varasin kirjan heti kirjastosta. Voimia sinulle! T.Erityisherkkä äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana viesti, kiitos ♡!
      Ei tietenkään ole ihanaa, että väsyttää, mutta kohtalotoveruus lohduttaa. Voimia kevääseen, yritetään eteenpäin!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!