keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

1.3.



Välillä tuntuu, että seuraan omaa elämääni sivusta. Olen ulkopuolinen ja tarkkailija, ulkopuolinen tarkkailija.
Viime päivinä on ollut niin paljon mietittävää ja mukaan ehdittävää, että porhallan vaan. Illalla tuntuu, että olisi elänyt enemmänkin kuin yhden päivän. Ja aamulla kun herää, pitää hetki miettiä, mikä päivä nyt olikaan. Kerran en muistanut perjantaita, kerran en muistanut, että on sunnuntai.

Ulkopuolisuuden tunne tarkoittaa esimerkiksi tätä .
En ole koko elämääni kokenut sitä, mutta nyt kyllä erityisen paljon. Tuntuu, etten saa kerrottua kuka ja mitä olen, en saa sanottua, en ymmärrä maailmaa ja se ei ymmärrä minua.
Toki ulkopuolisuuden tunne yllättää minut ihan arkisissakin tilanteissa, kuten olen joskus itselleni muistiin kirjoittanut:
"Silmäni ovat yhä miettiväiset ja ne seuraavat tarkasti mitä tapahtuu, sillä yhä vielä unohdun usein ulkopuolelle katsomaan, miten kaikki sujuu, enkä siksi ehdi mennä mukaan tuntemaan. Kun mies ja lapset pyörivät lattialla leikkimässä murisevia karhuja tai muita vihaisia eläimiä, en osaa mennä kontalleen yhdeksi murisevaksi karhuksi, vaan katson sivusta niiden iloa. Ajattelen, että onneksi lapsilla on hyvä isä, joka osaa leikkiä karhua lattialla." 

Meri ymmärtää ja tuuli ja humiseva metsä.
Värit ymmärtävät. Voin yhdistää kaikkea ja taas ihmeellisesti kaikki sopii kaiken kanssa.
Tätäkään en osaa selittää, mutta luonto lohduttaa, ottaa syliin; värit imeytyvät jonnekin sieluuni saakka, kun katson moniväristä tulppaanikimppua.

Löysin ihanan artikkelin, jossa kerrottiin näin:
"Kasvoin kirjoihin kiinni jo lapsena. Ilman kirjoja en voisi elää hyvää elämää. Ne kannattelevat ja auttavat ymmärtämään itseä ja toisia, syitä ja seurauksia. Lukiessa tulee hyvä olo."
Tämä on suoraan minusta. Sitä en tiedä, ymmärtäisinkö tuota ihmistä, jos pääsisin juttelemaan hänen kanssaan, mutta ajatella että hän on osannut sanoa lauseita suoraan minun elämästäni!

Nyt luen kirjaa huijarisyndroomasta. Se auttaa minua ymmärtämään itseäni ja toisia.
Luen myös kirjaa yhteiskuntaluokista. Se auttaa minua ymmärtämään itseäni ja toisia.
Viime viikolla luin kirjan dissosiaatiohäiriöistä. Se auttoi minua ymmärtämään itseäni ja toisia ja samalla se antoi luottamusta siihen, että minäkin osaisin kirjoittaa, sillä tyyliltään tuo romaani ei ollut mielestäni kovin taidokas.

Tyttöni täyttää tänään 7 vuotta. Seitsemän!
Seitsemän vuotta hän on kasvanut täällä kanssamme, seitsemän vuotta olen kasvanut hänen kanssaan. Olemme yhä keskeneräisiä molemmat.

4 kommenttia:

  1. Oletko lukenut kimmo takasen "tunne lukkosi" kirjaa?? Se on auttanut minua elämässäni paljon. Voin suositella.. Raskasta luettavaa. Mutta pikkuisen kerrallaan! Silloin kun minulla oli vaikeimmat vuodet. Sairastin masennusta niin luin tuota kirjaa! Ja pikkuhiljaa toivuin! Olen toipumisesta ikuisesti kiitollinen! Ja koen että olen nykyään paljon vahvempi. Kuin eri ihminen! Minulla kiinnostaisi tietää enemmänkin tuosta sinun ulkopuolisuuden tunteesta. Että mistä se johtuu että koet niin. Minäkin nimittöin olen sitö kokenut. En tällä hetkellä. Olen joutunut tekemään sen eteen paljon työtä että nykyyän tunnen kuuluvani porukkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä ja vinkistä! En ole lukenut tuota kirjaa, vaikka hirvittävän määrän kaikenlaista olen tässä kahlannut. Kuulostaa mielenkiintoiselta!
      Ja yleensä jos muutosta pitää saada, se on raskas prosessi, ei mikään sormennapsautuksella tapahtuva.

      Ulkopuolisuuden tunne on vaikea avata... Ehkä tässä elämänvaiheessa nyt korostuu. Tuntuu, ettei ole muita, joilla olisi samanlaista, vertaistuen puutettakin kai. Lähipiirini ihmiset ovat kovin erilaisissa elämäntilanteissa kuin minä (vaikkei vertailla kannattaisi yhtään). Muutamien seurassa uskallan avata suuni, läheskään aina en. Olen jotenkin vakava ja ehkä surumielinen, hölinään ja höpötykseen en oikein kykene. En haluaisi olla niin virallinen ja tylsä. Tykkään kyllä keskustella monista asioista, mutta välillä tuntuu, että olen kiinnostunut kovin erilaisista jutuista kuin muut.
      Kirjoittamalla pystyn "elämään". Tätäkin on vaikea selittää, mutta silloin kuin kirjoitan, olen eniten minä. Suullisesti en edes kaikkea osaa sanoa eikä ole ketään kenelle sanoisi, mutta kun kirjoitan, asiat tulevat minusta ulos.

      Poista
  2. Täältäpä saikin hyviä kirjavinkkejä. Kiitos kovasti. Listaani ne pääsevat jatkoksi. Minä, tuleva kirjatonhoitaja, luen sitten enemmän kun minulla on aikaa, ehkä kesällä.. tai sitten kun opiskelut tältä keväältä on paketissa.
    Niin. Onko tuossa kuvassa keskeneräisiä peittoja? Tai valmiita? Miksikähän ajattelin heti,e ttä ne on kesken. Ehkä siksi, koska itselläni tuollaiset peitot ovat ikuisesti kesken = aloittamatta. LAitan sähköpostia peittoihin liittyen.
    nimim. "jo aikaisemmin niistä kysellyt"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos kirjoista on innostusta muillekin! :)
      Ihana ammatti sinulla tulossa! Kirjastot ovat niin ihania paikkoja, turvallisia, hyvältä tuoksuvia!

      Aivan oikein tulkitsit, peitot ovat keskeneräisiä :). Valmiit peitot ovat paksumpia, joten niistä ei saisi edes noin lähekkäin aseteltua kuvaa otettua.
      Odottelen postia! Oikean yläkulman peitto näistä on jo myyty, muut vapaita. Ja uusiakin väriyhdistelmiä on mahdollista saada toiveen mukaan!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!