tiistai 3. tammikuuta 2017

3.1.2017


Välillä on pitkiä aikoja hiljaista ja sitten se taas iskee - hama-helmi-innostus.
Nyt se on ollut täällä jo kaksi päivää. Kolme nuorinta on ähertänyt keittiön pöydän ääressä melkoisen monta tuntia.

Olen oppinut suhtautumaan ystävällisesti näihin pieniin helmenpyörylöihin. Joskus aiemmin olen ollut hyvinkin ärhäkkä. Esimerkiksi silloin, kun olen (itse) nostanut jonkin helmiteoksen odottamaan hyllyn reunalle, että kohtapuoliin silittelen valmiiksi. Ja sitten olen unohtanut. Ja sitten ne 120 helmeä ovat pomppineet jonkin osuessa pitkin lattioita, pöytiä ja hedelmäkoriin. Pahinta on tietenkin lapsen pettymys, että aikuisen hitaan toiminnan vuoksi asetelma on rikkoutunut. Ja toiseksi pahinta oma ärtymys kerätä pallukoita vain siksi, että on itse jättänyt ne lojumaan keskeneräisenä.

No, nyt olen nauttinut. Nimittäin nuo ovat väsänneet hienoja juttuja ja väriyhdistelmiä. Ilahduin esimerkiksi tyttösen neliöstä, jossa värit ovat epäsymmetrisesti.
"Aattele, mä oon kotona jaksanut tänään tehdä jo kolme kuviota! Eskarissa saattaa jäädä kesken aina", tyttö ihmetteli.
"Niin, täällä ei nyt ole ollut muita keskeytyksiä", minä sanoin.
"Eskarissa saattaa olla 11 kaveria pyytämässä leikkimään ja sitten meen", tyttö mietiskeli.
Pienimmän karhulta ehti jo jalka katketa, kun sillä leikittiin niin voimallisesti. Ajatella, he kiintyvät itsetekemiinsä muovihahmoihin!

Eilen ja tänään olen istunut keittiön ikkunan vieressä, neulonut sinivalkoisia sukkia, lukenut samalla Kudottujen kujien kaupunkia (joka ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin Teemestarin kirja), kommentoinut helmitaiteilijoita, käynyt silittämässä pinon teoksia, kuunnellut samalla toisella korvalla ohjelmaa ihmisen pahuudesta, istunut taas, laittanut nopean ruoan, vaihtanut uudet pyykit koneeseen ja edelliset rumpuun, istunut, keittänyt kahvin. Helmitaiteilijat ovat taiteilleet, vanhin lukenut romaanejaan ja minä saanut valmiiksi neljä sukkaa.
Hiljaisia töitä, näitä minä rakastan!
Illalla käytiin ostamassa lisää helmiä, kun entisissä alkoi pohja häämöttää.

Haluan muistaa nämä rauhalliset helmihetket, kun minulla seuraavan kerran on vaikeaa ja tuntuu, ettei mikään onnistu.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa ja levollista loman loppua siellä. Hamahelmet meilläkin tuttu juttu. Joskus isokin tyttöjoukko innostuu tekemään niillä. Itse En ole päässyt kirjojen pariin pitkään aikaan, kun 6viikkoinen nuppu täyttää nyt tämän mamman kädet ja pään😊. Onnellista uutta vuotta myssymarille ja perheellesi! Terv. Anu
    Ps. Kun luen sinun kivoja päivityksiä, päätän aina uudestaan että aloitan päiväkirjan. Olisiko siinä hyvä lupaus tälle vuodelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, hyvää tätä vuotta! Ja onnea pikkunupusta, kuulinkin, että teille on syntynyt luminen valon lapsi ♡.
      Suosittelen päiväkirjaa! En itsekään kyllä muuten sitä pidä kuin täällä, mutta yllättävän kiva on välillä palautella vaikka neljän vuoden takaisia asioita ja mietteitä mieleen lukemalla omia vanhoja juttuja. Kirjoittaminen tekee hyvää :)!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!