maanantai 16. tammikuuta 2017

16.1.


Olen viime aikoina lukenut ja jutellut sellaisesta asiasta kuin rytmisyys. Kuvakin liittyy siihen: kun minä teen jotakin, olen säännöllinen ja tarkasti kääritty, ei rönsyjä. Kerronpa lisää.

Rytmisyys tarkoittaa biologisten toimintojen rytmiä, kuten ilta- ja aamu-unisuutta, toimintojen säännöllisyyttä, kaiken elämän järjestelmällisyyttä.

Jos ihmisen rytmisyys on korkea, hänen sisäinen kellonsa on tarkka ja toiminnot säännöllisiä. Hän tarvitsee ruokaa tiettynä aikana, koska hermostuu muuten tai saa päänsäryn. Hän väsähtää illalla samaan aikaan. Aamulla hän herää samaan aikaan, olipa joulu tai juhannus. Rytmisyys määrää myös sen, onko ihminen tehokkaimmillaan aamulla vai illalla. Ihminen voi harjaantua toimimaan yhteiskunnan aikataulun mukaan, mutta kokonaan hän ei voi rytmiään muuttaa.

Pienellä lapsella korkea rytmisyys tarkoittaa vain biologisten toimintojen säännöllisyyttä. Vauvaiässä ja varhaislapsuudessa korkea rytmisyys on luojan lahja ennen kaikkea vanhemmille. Arki on helppoa, sillä kaikki on ennakoitavissa.


Aikuisella biologinen rytmisyys on haitta: hänen sisäinen kellonsa ei jousta yhtään. Hän tekee asiat samalla tavalla, huolettomuudesta häntä ei voi syyttää. Korkea rytmisyys johtaa joustamattomuuteen. Ihminen on johdonmukainen ja järjestelmällinen, mutta myös tapojensa ja itselleen luomiensa rutiinien orja.
Olen korkearytminen ihminen ja siksipä aamutkin alkavat aina samoin: aamupalat, vaatteet lapsille, sänkyjen petaus, pyykit koneeseen, astiat koneeseen. Kävelen nopeasti harppoen, kannan käsissäni jotakin, lajittelen ja järjestelen, pistät purnukat ojennukseen. Olen aina ajoissa (tutut tietävätkin jo tämän, että meidän perhe porhaltaa aina ensimmäisenä paikalle), kun tulemme reissusta, olen tyhjentänyt kassit puolen tunnin sisällä ja lajitellut pyykit väreittäin. Niin, tehokasta, mutta samalla joustamatonta. Näin tehdään, pois tieltä risut ja männynkävyt! Onnea on se, että mieheni on samanlainen. En tiedä, miten selviäsimme, jos toinen vetelehtisi jossakin, kun toinen laittaa tavaroita. Tätä ei kannata ihailla, vaikka kuulostaa tehokkaalta, sillä samalla tämä on kaavoihin kangistunutta. Rento on viimeinen sana, jonka minuun voi liittää. 

Matalarytminen ihminen sitten on se täydellinen vastakohtani. 
Jos ihmisen rytmisyys on matala, hänellä ei ole sisäistä kelloa tai se tikittää hyvin heikosti. Hänellä on nälkä milloin sattuu ja hän menee nukkumaan, jos muistaa. Hänen arjestaan puuttuu järjestelmällisyys, hänellä ei ole orjuuttavia tapoja. Aamun toimilla ei ole tarkkaa järjestystä. Hänellä ei ole suunnitelmaa työpäivälle ja hän tekee asioita sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Hänen ympärillään vallitsee epäjärjestys ja työpöydällä kaaos. Elämän aikatauluttamiseen hän on paitsi haluton myös kyvytön. Matala rytmisyys tarkoittaa myös joustavuutta ja se helpottaa elämää. 

Korkean ja matalan rytmisyyden omaavat ihmiset ymmärtävät huonosti toisiaan. Korkean rytmisyyden omaavan mielestä järjestelmällisyys on vain viitsimistä, eikä hän voi ymmärtää ihmistä, joka haluaa pitää huoneensa epäjärjestyksessä. Matalan rytmisyyden omaavan mielestä ihminen, jolla on joka asialle säännöt ja joka päivä on suunniteltu ja ajatuksetkin oikeissa lokeroissa, on tylsä, pahimmillaan kestämätön.

(Nämä tiedot Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Hyvät tyypit, ei siis kaikki omia jorinoita.)

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu! Kuten monet muutkin kirjoituksesi :-) -VK-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin todella mielenkiintoista ja pystyn kyllä itseni - ja monia ihmisiä - tunnistamaan näistä määrittelyistä :).

      Poista
  2. Mahtava juttu.Minusta tuntuu,että olen niin molempia:tarkka olen nukkumaanmenoajoista, mutta joo epäjärjestystä jopa siedän paljon. Esim. pyykkihuoltoni:pesen pyykkiä paljon,mutta sen jälkihuolto on välillä kestämätöntä itsellenikin ja silti selviän.Pakko olla rytmiä näinkin isossa perheessä ja se on hyvä! Kiitos taas hyvästä kirjoituksestasi ja tavastasi kirjoittaa. Ilolla luin. Ps. Kohta teen tilauksen:) t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan meissä ihmisissä on monenlaisia piirteitä, ehkä kukaan ei ole tiukasti toinen ääripää näistä määritelmistä. Ja elämäntilanne pakottaa ehkä joskus elämään toisin kuin olisi itselle luontaista. Temperamenttipiirteet eivät tiukasti määritä toimintaamme, vaan moni muukin asia vaikuttaa siihen, miten arjessa toimitaan.
      Ilomielin odotan tilausta :)!

      Poista
  3. Aika mielenkiintoinen määrittely.
    Kummallisinta on se, etten oikein tiedä, kumpaa noista rytmisyyksistä itse oikeasti edustan.

    Kun lapset olivat pieniä, olin aivan taatusti ja vitivarmasti korkearytminen. Pois tieltä oksat ja männynkävyt, tosiaan! Kyllä noustiin aikaisin ja ruoka-ajat toistuivat samoina ja nukkumaanmenoajoista pidettiin kiinni. Matkaan lähdettiin ajallaan ja eväät tehtiin ja syötiin säädetyssä järjestyksessä.

    Sitten aloin lipsua?
    En jaksanut enää joka asiassa meloa vastavirtaan, kun teinien aamu-unisuus ja iltavalvomiset, vatuloiminen ja vetkuttelu valtasivat taloa ja tilaa. Harrastusmenot ja -kuskaamiset siirsivät ruoka-aikaa ja iltapalaa ja nukkumaanmenoa...

    Nyt mietin, onko se sitten lopulta lähempänä omaa tyyliäni tuo matalarytmisyys - vai olenko voinut siihen vain oppia ja tottua? Vai voiko ihminen vanhetessaan (viisissäkymmenissä) vaihtaa rytmisyyttään.... Vai olinko vain olosuhteiden pakosta ja niin päätettyäni korkearytminen äiti?

    Koska kyllä, nykyään alan olla enemmän ja enemmän hidas ja viipyilevä itsekin.

    Hmmmm. Mielenkiintoista - ja täytyisi varmaan tutkia asiaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä ei sitten tosiaan ole minun määritelmäni, vaan arvovaltaisen Keltikangas-Järvisen :).
      En tiedä edustaako kukaan ihminen tiukasti jompaakumpaa ääripäätä, ehkä ollaan siltä väliltä. Ja nämä piirteet eivät pelkästään määritä toimintaa. Elämäntilanne voi vaikuttaa siihen, että elää tavallaan eri tavalla kuin olisi itselle luontaista. Pikkulapsivaiheessa uskon, että kaikille on hyötyä, jos on aika korkea rytmisyys elämässä, vaikka se ei olisi vanhemmalle luontaista. No, ristiriitaisesti tuntuu, että matala rytmisyyskin voisi olla hyvästä, ettei sorru itse liian tiukkaan elämänrytmiin, vaan antaa asioille mahdollisuuksia ja aikaa, koska muutoksia ja yllätyksiä varmasti tulee.
      Tähän saattaa tietenkin vaikuttaa myös ihmisen aktiivisuus. Toiset ovat luonnostaan nopeita ja tehokkaita kaikeassa tekemisessään ja liikkeessä koko ajan, toiset taas tekevät samat asiat verkkaisesti ja nauttivat hitaasta puuhastelusta.
      Minusta nämä ovat todella mielenkiintoisia asioita ja kertovat ihmisistä paljon! Ja kertovat myös siitä, miksi tietynlaisten tyyppien kanssa tulee törmäyksiä.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!