torstai 8. joulukuuta 2016

8.12.

Tänään olen iloinnut lapsista.

Pojat kirjoittivat pikkusiskonsa ystäväkirjaan. Muistattehan, niitä joihin koululaisena kirjoitettiin. On liikuttavaa äitinä lukea mitä 11- ja 9-vuotiaat pojat kirjoittavat itsestään. Kirjassa kysyttiin lempikukkaa.
Ruusu, kirjoitti toinen. Voi, minä ostan sinulle heti synttäripäivänä ruusuja, koska nyt tiedän, että pidät niistä!
Voikukka, kirjoitti toinen. Tietenkin, olethan auringonpoika itsekin!

Eskarityttö halusi myös itse kirjoittaa. Yksi kysymys oli lempivaate. "Pinkki mekko", tyttö sanoi ja kirjoitti hitaasti, jokaista kirjainta ja äännettä maistellen. Aluksi luki vain PNK, mutta kun kuunneltiin kirjaimia, löytyi PINKKI. Ja sitten MEKKO, PINKKI MEKKO.
Hänellä ei ole yhtään pinkkiä mekkoa, mutta sitä hän kai eniten toivoo.

Istuin äsken lukemassa uutta perhelehteä. Ja ah, siinä oli artikkeli siitä, miten eskarilainen voi muuttua uhmakkaaksi kuten pari-kolmevuotias. Molemmista on kokemusta.
Pienin ilmaantui viereeni ja kysyi: "Voitko tä kattoo mua?"
Voin tietenkin.
Hänellä oli tyynyliina harteillaan ja miekka kädessään ja hän oli "pelottava litali". Katsoin kuinka ritari säntäili edestakaisin ja huuteli mennessään: "Linä taikka lun henketi." Tiernapoikajutut ovat taas täällä. Nyt litali on menossa vessaan ja hoilottaa itsekseen: "menivät kukin eli tietä omalle maalleen..."
Sama ritari nukahti päiväkodista kotiin tullessa pyöränistuimeen ja jatkoi unia kylpyhuoneen lattialla. Nyt hän on tietenkin täynnä pientä ritarienergiaa.

Ritarinäytöstä katsoessani tyttö tuli luokseni ja sanoi: "Tämä löytyi mun lipaston päältä." En oikein saanut esineestä selvää: se näytti vaaleansiniseltä tai harmaalta lyhyeltä kynältä.
"Mikä se on?"
"Vissiin pölyä", sanoi tyttö ja osui aivan oikeaan.

6 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis eskarilaisen huone! Juuri miettinyt että miten alkaa päivittämään oman eskarilaisen huonetta isomman tytön huoneeksi. Mutta pienihän hän vielä on, mun kuopus <3
    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Ihana kuulla tuollainen ajatus! Sitä itse kyllästyy tuttuihin näkyihin ja tämäkin näyttää aivan tutulta ja tavalliselta jo.
      Katos löytyi kerran kierrätysviikolla meidän koululta ilmaiseksi ja on ilahduttanut tyttöä sekä sisällä että kesällä ulkona. Torkkupeittoa etsin kauan ja sitten tuli silmiin Huutonetissä tuo virkattu peite: sopivia sävyjä ja pikkuisen kimaltavaa lankaa! Täydellinen siis!
      Huoneen toisella puolella majailee pikkuveli.

      Poista
  2. Kiitos näistä kirjoituksista. Luen aina heti, kun uusi kirjoitus on ilmestynyt, koskaan ennen en ole kommentoinut:) Ihanaa, kaunokirjallista tekstiä. Tykkään niin paljon!
    -mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin ja sydämellinen kiitos, mari!
      Ihana saada tällaista palautetta.
      Kirjoittaminen on minun juttuni, se mitä tykkään tehdä ja missä välillä koen onnistuvani. Iloa tulee siitä, jos tekstini voivat ilahduttaa lukijoita!

      Poista
  3. Miten paljon jäisikään ilman lapsia huomaamatta, kaikki pölyhiukkaset ja pienet jutut. Kiva oli taas lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika monia asioita he huomaavat ja miettivät. Eilisellä automatkalla ilahduin, kun kolmivuotias seurasi liikennemerkkejä: "Taat on hilvivaala!"

      Poista

Ilahdun viestistäsi!