lauantai 31. joulukuuta 2016

31.12.

Kuva tänä aamuna hiukan ennen yhdeksää, kun seurasin portailta koiran aamupissatouhuja.

Ihmeellinen tunnelma: tämän vuoden viimeinen aamu. Tuttuakin tutumpi takapiha, puut paikoillaan ja taivas.
Tuulee todella kovasti, humisee sisällä asti. Tuuli lakaisee kuluvaa vuotta pois. Taivas oli aamulla huikaisevan sininen; sitä kirkkautta riittänee vielä vuodelle 2017. Nyt hehkuvat vaaleankeltaisen ja vaaleanpunaisen sävyt, kun aurinko laskee.

Olemme kotona. Uudenvuoden suunnitelmat menivät uusiksi, kun tytölle nousi kuume. Pää on kipeä ja niska myös. Pelokkaana ihmisenä ehdin jo ajatella aivokalvontulehdusta, mutta luovuin siitä ajatuksesta, kun lapsi jaksaa touhuta, vaikka katse on sameampi kuin virkeinä päivinä.
Jaan kohta yhden karkkipussin sisällön kuuteen osaan. Tämä hykerryttää minua, sillä lapset eivät tiedä sitä. He eivät tiedä, että kohta on niin kiva hetki, kun sanon: "Otatteko vähän karkkia?"
Sitten keitän kahvit.

Onnellista alkavaa uutta vuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!