tiistai 27. joulukuuta 2016

27.12.


Joulua on vaikea kirjoittaa yhteen tiiviiseen muotoon. En siis edes yritä.

Jouluaatto oli oikein hyvä. Aamulla lasten paketeista paljastui jotakin puuhaa: värityskirja ja värejä, pojille kirjat. Jokainen istui omassa nurkassaan, rauhassa lukien tai värittäen. Tämän takia pidän siitä, että kirjat kuuluvat jouluun, sillä silloin on rauhallista. Olen lukenut jo melkein neljä kirjaa. Parhaat ajatukset ovat olleet nämä:
"Hiljaisuus ei ole tyhjää tai aineetonta, eikä sitä tarvita kesyjä asioita kahlitsemaan. Usein se varjelee voimia, joilla on valta särkeä kaikki." ja
"Emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään."

Kun luemme, kukaan ei puhu, kukaan ei kysele. Mieskin luki kirjaansa, arkisin hän harvoin ehtii lukea. Minä istuin puurokattilan vieressä neuleen kanssa lukemassa. Kuusenvalot ovat pieniä ja tuikkivia. Valo kertautui ikkunalaseista. Pienikin tuike riittää valaisemaan pimeää.
Kuuntelin radiota. Se on yksi joulutraditioistani. Radio. Meillä on lähes koko joulun radio päällä. Ohjelmatiedoista poimin tärkeimmät, joita kuuntelen korva tarkkana, keskittyen. Radio yhdistää ihmisiä. Muistan miten pienenä ajattelin, että kaikki Suomen ihmiset voivat kuunnella yhtä aikaa tätä samaa ohjelmaa. Meillä kaikilla on yhtä aikaa joulu. Kun olin pieni, joulun aikaan tuli radiosta Noita Nokineniä, monesti aamulla aikaisin. Tulimme peittojen kanssa sängyistämme keittiöön kuuntelemaan. Häälyin kuunnelman ajan unen ja valveen rajamailla; välillä äänet tavoittivat minut, sitten painuin taas suloiseen uneen. Heräsin, kun tuttu loppumelodia soi. Hauska kuunnelma oli mennyt enkä voinut miltään levyltä sitä silloin uudestaan kuunnella. Mutta miten ihana oli nukkua pehmeän peiton alla, keittiön tuoksuissa, lapsuuden joulussa!

Joulurauhan julistus, Porilaisten marssi, Taas kaikki kauniit muistot. Jälleen kerran. Samalla kehoon valui tieto, että joulun odotus oli tässä, joulu on nyt. Odotamme taas vuoden seuraavia joulurauhan sanoja.

Aaton ilma oli tutuista tuoksuista raskas: kinkku, kuusi, kynttilät, luumut, kukat. Se väreili ympärillämme, laskeutui turvallisena joulupeittona huoneisiin.

Joulun aikaan tapasin ihmisiä vuosien takaa. Punoimme vanhoja säikeitä yhteen ja vahvistimme lankoja, joilla kiinnitymme toisiimme. Sellaista on parhaimmillaan joulun aikaan.
Tämä oli hyvä joulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!