maanantai 21. marraskuuta 2016

21.11.




Marraskuu on iskenyt.

Vihreä ruoho näyttää kivalta heinäkuussa, mutta ei totta totisesti marraskuussa! Luntahan siinä päällä pitäisi olla. Olen näköjään tulossa vanhaksi, kun raportoin pääasiassa säätiloja.
Nyt tuli vesisade ja vei huurteisen kauneuden mennessään. Mutta silti: yli puolet marraskuusta saatiin nauttia kuivasta ja kauniista säästä. Nyt on jo 21.päivä; tämän kymmenen päivää kestää kyllä sateessakin.

Ja ihmeellistä: kuitenkin pidän myös marraskuusta. Löysin siitä todisteita myös vanhoista kirjoituksistani, kuten täältä.
Samaa salaista ihanuutta koin tänään aamulla. Kello oli 7.20. Kolmasluokkalainen oli herännyt jo aamupalalle, kaakaovesi kiehui. Aamusävelet soivat radiosta. Vetäisin jalkaan mustat villahousut (käytän niitä vain kotona ja usein aamuisin, kun pitää jotakin lämmintä olla nopeasti) ja toppatakin ja tassuttelin postilaatikolle. Oli mustaa, niin mustaa kuin vain voi lumettomana marraskuun aamuna olla. Ja siinä kadulla kun olin, lähitalojen ikkunat vielä mustina, kun ihmiset nukkuivat pehmeiden peittojensa alla, ajattelin: marraskuu, sittenkin pidän sinusta. Oli mustaa ja lämmintä, vääräntuntoinen sää tähän vuodenaikaan. Mutta mahtaako marraskuu itse mitään sille, että on muuttunut.

En pidä marraskuusta sitten, kun päivänvalo alkaa hiipiä ja paljastaa kaikki rumat ruoholäntit, ruskeat kukkapenkit, surulliset lumikolat ja pulkat seinustalla, johon ne ehdittiin ensilumen riemussa jo kaivella. Mutta aamulla, kun kaikki on vielä mustaa ja pimeää ja kynttilänvalo erottuu selvemmin, tämä on ihanaa.
Aamuissa on aina se lupaus, että koko päivä on edessä, kaikki on mahdollista, kohta nautitaan ensimmäinen kuppi kahvia. Ehkä tämä kaikki johtuukin siitä, että pidän aamuista, olen aamuihminen ja tykkään maanantaista.

Äsken hain vesisateessa eskarilaisen. Minulla oli sadesäähän sopimaton toppatakki, joka kastui läpimäräksi. Tielle oli jäänyt vielä jäätä, jota sade ei ole ehtinyt sulattaa kokonaan pois. Jospa ei ehtisikään ennen uuden jään tulemista. Lasten Kuomat ja toppahaalarit tuntuvat hassuilta ruohoisella pihalla. Mutta mitäs muita vaatteita laittaisin?
Illan hämärä alkaa jo kietoutua maiseman ylle. Pilvisenä päivänä valo ei ehtinyt juurikaan käydä täällä.

2 kommenttia:

  1. Täällä toinen aamuihminen huomaa monesti kuinka aamuisin kaikki tuntuu mahdolliselta. Aamun ajatuksissa ehdin miettiä päivän kulun moneen kertaan, suunnitella, haaveilla, päättääkin jotain. Iltaisin huomaa todellisuuden olleen aivan toisenlainen... Jos aamu saa alkaa rauhallisesti omaan tahtiin niin päivällä on hyvä alku! Voisiko maanantaistakin pitää juurikin samasta syystä kuin aamusta? Että viikko on alkamassa ja kaikki on sillekin mahdollista! Mukavaa viikkoa sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että aamulla on suuret suunnitelmat, mutta illalla huomaa, että vain pikkuosa toteutui! Onneksi on säilynyt toiveikkuus, että jokaisen uuden päivän aloittaa yhtä mielissään.
      Huomenna on taas viikon paras aamu! Kaikkea hyvää uuteen viikkoon! :)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!