lauantai 8. lokakuuta 2016

8.10.

Mitäpäs mietin?

Aina vaan tunnen suunnatonta iloa tästä omasta kielestä, jonka avulla voin ilmaista asioita ja ajatuksia. Alan kirjoittaa näin ja voin luottaa siihen, että sanat tulevat järjestyksessä mielestäni ulos ja asettuvat sopivan keinuvaan asentoon paperille tai näytön ruudulle. Kun puhun luokassa, nautin, kun aloitan virkkeen ja voin jatkaa sitä, lisätä vielä sivulauseen, kenties lauseenvastikkeenkin ja sitten kaarrattaa virkkeen loppuun ja tuntea, että se oli järkevä ja ymmärrettävä kokonaisuus.
Hiljainen, vuosia hautunut haaveeni on se, että joskus vain kirjoittaisin ja jopa sanoilla voisin hoitaa lukijoita. Ajatella, jos kirjoitettu kieli voisi pystyä sellaiseenkin!

Olen tavannut ihmisiä, joihin tuo kuva liittyy. Viime maanantaina ehdotin, josko vääntäisin keittoruoan ystäville lapsineen. Ja niin kävi. Jännitin kyllä, onko suolaa ja muuta sopivasti, kun en yhtään suurtaloustyyppinen keitonkeittäjä ole, mutta niin vain 18 henkilöä nautti meillä maanantaiaamun keittolounaan. Sotkuja oli mukava siivota, sillä vieraiden jättämä lämmin tunne läikkyi vielä sydämen tietämillä, eikä sotkukaan silloin tunnu sotkulta - ohimenevältä järjestelyhommalta vain.

Olen tavannut yhden idolini. Hän on elämän perusarvojen puolestapuhuja. Ne arvot eivät ehkä nykymaailmassa ole kovin kovassa kurssissa, mutta uskoisin, että niitä noudattamalla pääsee aika pitkälle ja voi hyvin. Ne ovat esimerkiksi tällaisia:
Tee viikkosiivous
Maksa laskut ajallaan
Ole ajan tasalla siitä, mihin rahasi kuluvat
Ole ihmisten kanssa
Nuku yöllä
Syö aamupala.

Presidenttimme kehotti muutama vuosi sitten perheitä syömään saman pöydän ääressä yhtä aikaa ja leipomaan joskus yhdessä pullaa. Ajatuksille naureskeltiin, että ei se elämä noin helppoa ole. Entä jos onkin? Jos alusta asti pitäisi kiinni tutusta, tavallisesta - ja tylsästä? Jos silloin tulisikin vähemmän ongelmia?
Olen alkanut uskoa siihen. Että lopulta ei olekaan tärkeää se, että lähtisi hengailemaan Berliiniin, joisi suurista kupeista vain latteja, olisi sitoutumatta työhön tai mihinkään muuhun.
Päivä voi alkaa hyvin, jos lokakuisena aamuna kello 7.10 seisoo pellon laidalla koiran kanssa, katsoo puiden paljaita oksia vaalenevaa taivasta vasten ja on valmis tekemään asioita velvollisuudentunteen ajamana.

1 kommentti:

Ilahdun viestistäsi!