perjantai 28. lokakuuta 2016

28.10.



Loman ensimmäisestä kahvinkeittoaamusta on tultu ryminällä alas.

Tämä ei voi olla enää sattumaa: lomat ovat minulle raskaita. Erityisesti silloin, jos olen ainoa aikuinen talossa.
Tästä on vaikea kirjoittaa, koska tämä ei mene äitiyden ideaaliin: äiti ja lapset lomalla iloisissa tunnelmissa käsikynkkää hypähtelemässä. Mietin, olenko jotenkin uupunut laiskimus, kun en yhdestä lomasta selviä!
Olen taas lukenut introverttiartikkeleita vain siksi, että saan tukea ja tietoa siitä, että meitä on olemassa. Hyvä ystäväni sanoi: "Osanotto", kun kuuli lomaoloistani. Hän on samanlainen kuin minä, joka nauttii siitä, että saa välillä olla ihan yksin kotona.

Lapsilla on koulurytmi eli kaikki ovat hereillä ennen kahdeksaa. Päivän pituus on noin 14 tuntia ja jaksaa pitäisi. Yhtenä päivänä imuroin. Lapset odottivat ruutuaikaa. Olisi ollut kätevää päästää heidät koneelle imuroinnin ajaksi. Mutta olin ovela: päästin vasta imuroinnin jälkeen. Imurointi sinänsä oli jo oma juttu; oikein rauhallisesti innostuin putsailemaan kirjahyllyäkin (joka ei normaalina siivouspäivänä juuri kiinnosta). Kun imuri vaikeni, vaikeni myös muu talo nenät kiinni ruuduissaan. Hyppelin sisäisen intiaanitanssin ja keitin kahvit.

Ihaninta oli keskiviikkona, kun mies tuli töistä. "Mene nyt jonnekin", hän sanoi. Ja minä menin. Kirjastoon neule kainalossa. Kirjasto on lapsesta asti ollut minulle turvallinen syli. Siellä on lämmintä, kirjat tuoksuvat ja takeissa kulkeutunut kirpeä syysilma. On hiljaista, ei ole pakko puhua kenellekään. Istuin ja neuloin, luin yhdentekeviä lehtijuttuja syvän keskittymisen vallassa. Sain melkein yhden myssyn valmiiksi. Kun kaksi tuntia oli kulunut, menin kotiin. "Miten sä olit nuin kauan?" lapset kyselivät. "Lainasit vaan yhen kirjan ja olit nuin kauan!" Ajatella, sanovat noin, vaikka olen naama nurinpäin välillä kulkenut kodin nurkissa. Ne eivät tiedä, miten uupuneita ajatuksia olen ajatellut.

Nyt mies meni isompien kanssa hiihtämään hiihtoputkeen. Olin ulkona pienten kanssa, keräsin unohtuneita roskia mummilan pihalta. Satoi. Ensimmäistä kertaa sellainen sää tälle syksyä, että lasten ulkovaatteisiin tarttui märkää ruohoa ja ulon haju. Ei haitannut. Levittelin vaatteet kuivumaan, lämmitin makaronilaatikkoa ja kuorin päärynöitä jälkiruoaksi.
 
Ensi viikolla alkaa koulu. Olen syvästi kiitollinen suomalaiselle koulujärjestelmälle ja sen tuomille arjen rutiineille. Eilen muuten luin taas jostakin lehdestä jostakin julkkiksesta, joka ei tykkää rutiineista. Julkkikset eivät tunnu tykkäävän niistä. Voi, ette tiedä mitä menetätte! Rutiinit ja aikataulut ovat parasta!

14 kommenttia:

  1. Voi, tiedän tuon tunteen. Niin tuttua. Silti aina odotan koululaisten lomia, sillä joka kerta luulen, että silloin saan omaa aikaa. Että kaikki leikkivät kiltisti keskenään. Ja että saan hirveän monta hommaa tehtyä. Koskaan en saa mitään tehtyä. Yritän vain niellä pettymyksen, kun taas lupasin itselleni, että saan rauhassa tehdä jotain omaa.
    Aina säännöllisesti käyn täällä lukemassa, vaikka en kerkeä kommenttia jättämään. Mukavaa arkea ja syksyn jatkoa!
    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, RIikka!
      Minäkin kuvittelen aina lomaa odotellessa, että se on ihanaa aikaa. Miten en opi? :) Toki välillä on aivan mainioita hetkiä ja varsinkin juuri silloin, kun loma alkaa ja juodaan vaikka kahvit sen kunniaksi.

      Poista
  2. Tykkään niin hurjasti siitä, kuk kirjoitat rehellisesti kaikista ajatuksista<3 Tätä blogia on niin iloa seurata! Kiitos sinulle ja mukavaa syksyä!

    Terkuin vakkarilukija, joka ei ole aikaisemmin kommentoinut

    P.s. Ja kiitos, harmaa myssy lämmittää mukavasti kolmikuistani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Täällä nyt mietin, että kenelle olen harmaita myssyjä laittanut, mutta en muista kaikkia :)
      Minun rehellinen elämäni on tämmöistä, ei ole paljon ihailemista. Se kai se on, kun toivoisi itse olevansa muuta, mutta kun ei ole, vaikka kuinka aika kuluu ja ikä karttuu!
      Eilinen oli ihana päivä, kun alkoi taas koulu ja normaali rytmi. Olin vielä illallakin hyvällä tuulella!

      Poista
  3. Kyllä täälläkin yksi lomaväsynyt äiti. Enään kolme yötä ja ihana arki koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on koittanut! Ihanaa! Kuten jo kirjoitinkin, jo eilinen oli minulle ihana päivä. En muuten ymmärrä, miksi maanantait ovat ärsyttäviä päiviä - minulle ne ovat ihania, kun alkaa viikon aikataulut pyöriä taas. Inhoan enemmän sunnuntaita.

      Poista
  4. Niin tuttuja ajatuksia!❤ täytyisi itsekin jostain kaivaa tuollaisia artikkeleja, joista löytäisi vertaistukea tähän outouteen. Hyvä ollakin välillä hieman ovela, oman itsensä takia. Tervetuloa koulu ja rutiinit, niiden varassa arki rullaa, tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lea!
      Kaikkia ihania artikkeleita löytää, kun googlailee tai kurkkii kirjaston hyllyjä. Niin kiva lukea tuommoisia juttuja, kun rivi riviltä omat hartiat laskeutuvat ja jännitys lakkaa - on normaalia olla tällainen, meitä on muitakin, en voi kokonaan muuttua, vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti ja iloisesti!

      Poista
  5. Haa! Lomissahan on parasta juuri se, että on ihana (!) palata taas arkirutiiniin loman jälkeen. Kuinkahan moni mahtaa nauttia lomista?
    Mutta eihän elämän tarviikaan olla niin erityisen nautinnollista/hauskaa. Kunhan olla möllötellään. Eikä lapsillakaan tarvii aina olla kivaa, hauskaa tai mukavaa. Siis minusta.

    Hyvä vaan, jos on välillä tylsääkin, siinähän se luovuus ja kestävyys jne. kasvaa.
    Oon aika vanhanaikainen joo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. arki loman jälkeen on kivaa! Tykkään siitä, kun iltaisin järjestellään seuraavan päivän vaatteet ja reput valmiiksi, aamulla on aamun toimet (vaikka onkin kiire) ja iltapäivällä kahvit ja välipalat.
      Meillä ei ole läheskään aina hauskaa, varsinkin jos lapsilta kysytään :/ "Tylsyys tekee hyvää", tätä niille toistelen niin paljon, että ovat jo kyllästyneet. Mutta se on totta. Tuo ei ole lainkaan vanhanaikainen vaan ihan hyvä ajatus. Toki joskus tylsyys tekee sen, että lapset alkavat hermostua ja kyllästyä ja esim. ärsyttävät toisiaan ja tappelevat enemmän. Niihin hetkiin pitäisi itellä olla energiaa ja hyviä ideoita takataskussa.

      Poista
    2. Jep! Muistan hämärästi, että kotiäitivuosina koitin myös jemmata jonkun ns. kivan jutun varalle, jos lapset ei keksineetkään tylsistyessään tekemistä - tai jos vaikka halusin yllättää heidät jollain ekstrakivalla jutulla.
      Siis mietin jotain aina varalle, esim. uuden (kokonaan tai kirjastosta lainatun) kirjan tai jonkun pelin tai dvd:n tai askartelun ( tyyliin laatikollinen silppukankaita, liimaa, sakset ja pahvia, saksikoot siitä ;) ).
      En mielestäni kauheasti askarrelluttanut lapsia itse, koska /en tykännyt siitä itse kovinkaan paljon/ lapset kävivät srk:n kerhossa - mutta joku juttu oli aina pahan päivän varalla. Vaikka maalaamista tai palapelejä (= jotain suht helppoa).
      Kun pari juttua oli valmiiksi mietittynä, niitä ei tarvinnut varsinaisesti alkaa kehittelemään, jos tilanne pahasti jumiutui..

      Taisivat jossain vaiheessa sitten keksiä senkin, että joskus kannattaa kysyä, olisko jotain yllärijuttua tehtäväksi. :D

      Poista
    3. Just tuo, pitää vähän ennakoida kuitenkin, että on se hätäapuidea olemassa.
      Joskus riittää, kun nostaa pitkästä aikaa palapelit esille tai jonkun unohduksissa olleen pelin, lähtee ulos, leipoo jotakin kivaa, antaa muovailuvahat. Mä en kans ole mikään suuri askartelija. Tykkään värittää ja piirtää. Sekin on lapsen mielestä kivaa, jos äiti värittää värityskirjan aukeaman toista sivua ja hän itse toista :) Saksihommat sujuu kans siten, että antaa värikkäitä lehtiä ja paperia ja sitten leikkaavat omia lempikuviaan ja liimaavat paperille.

      Poista
  6. Täällä yksi introvertti ilmoittautuu!!
    Rakastan kun loman jälkeen alkaa koulu..vaikka rakastan mun lapsia yli kaiken, olen se ihminen joka ei voi elää jos ei saa säännöllisesti olla yksin ja rauhassa.
    Tunnistan sun tunteet niin omikseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa!
      Niin, lapsistakin voi tykätä vielä enemmän, kun on vähän aikaa erossa heistä. Tämän olen huomannut. Muuten tukahdun, vaikka se onkin jotenkin julmasti sanottu.
      Maanantait on mun lempipäiviä! Tällä viikolla olen ollut paljon paremmalla tuulella kuin edeltävällä lomaviikolla. Ei siis lomia minulle! ;)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!