maanantai 24. lokakuuta 2016

24.10.


On tällaistakin:

Ensimmäisenä loma-aamuna herään kello 7.45, kun keittiöstä alkaa kuulua kolinaa. 9-vuotias virittelee kahvinkeitintä ja teetä kiehumaan. Kuulen kuinka hän kysyy eskarilaiselta: "Viipaloitko kurkun?"
Täällä on kotona vain yksi kahvinjuoja. He laittavat kahvia minulle ♡.

Vanhin luki eilen Kotikunnaan Rilla -kirjan erään pienen Rillan innoittamana. Tähänkin kohtaan on piirrettävä sydän ♡. Aikaa lukemiseen kului reilut kolme tuntia. Epäilin hieman, josko hän luki pienipränttistä kirjaa kokonaan. Tein testejä.
Kuka oli Jims?
Oliko siinä jo se kuristustauti?
Mitä se Maanantai-koira teki?
Mitä Walterille tapahtui?
Mitä Jimsille tapahtui?
Kenen kanssa Rilla menee (tästä ei toki voida olla varmoja) naimisiin?

Poika osasi vastata jokaiseen kysymykseen, joten lukenut on.
Puhuimme sitten Walterista, joka oli kuulemma pelkuri. Sanoin, että hän oli niin herkkä kokemaan kaikki. Kerroin huilunsoittajasta, jonka Walter näki Sateenkaarinotkon aikaan. Että hän aavisti tulevan kohtalonsa. Toisetkin lapset kuuntelivat, ja isoin totesi silloin: "Tämä kirja ei ole totta."
Ei ole, mutta voisi olla ja ihmeen todellinen siitä tulee, kun sukeltaa kirjan sivuille ja tunnelmaan. Tänä päivänä sadat walterit käyvät taistojaan maailmalla.
Hyrisen hiljaa mielessäni: minun lapseni lukevat Anna-kirjoja! Ne ovat yksi parhaita asioita maailmassa.

Leivoimme pipareita. En oikeastaan edes tykkää pipareista. Mutta tuoksu on ihana. Ja vuosi vuodelta käy niin, ettei minun tarvitse leipoa: mahdollistan vain tilanteen. "Sun ei tartte tehä mitään!" minulle sanottiin tänään, kun lapset kaulivat taikinan, painelivat kuviot ja söivät loput taikinasta. Paistoin toki kolme pellillistä ja sitten oli paras osuus: koristelu. Ronskilla kädellä kuorrutetta, vielä ronskimmalla kädellä karkkeja. Jokin näissä vain viehättää, pastellisävyiset karkkikakut.


2 kommenttia:

  1. Anna-kirjat <3 ja Emiliat :) Meillä esikoinen 14v lukee parhaillaan kahdelle nuoremmalle runotyttöjä iltasaduksi. On kesästä saakka lukenut lähes joka ilta milloin mitäkin, Pottereita pari ja sit aloittivat runotytöt. Musta on niin ihana, kun edes joku meiän talossa ehtii ja jaksaa lukea ääneen. Se olis niin tärkeää..Mulla loppuu äkkiä ääni. Minä sit luen nuorimmalle lyhyitä kirjoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on niin ihania <3! Monet monet kerrat olen lukenut. Nyt vanhin poika innostunut myös ja ilokseni aivan omasta aloitteestaan. Pitänee piakkoin ruveta lukemaan ääneen jatkokertomuksena. Noita jaksaa kyllä lukea!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!