perjantai 5. elokuuta 2016

5.8.

Ruusuperjantai.

Eilen illalla sain puuskan, jonka voimalla tein viikkosiivouksen. Olipa kiva herätä perjantaihin ja muistaa, että tuo velvollisuus on tältä viikonlopulta ohi!

Kävimme lasten kanssa pyörällä karkkiostoksilla. Samalla ostin kaksi kimppua vaaleanpunaisia ruusuja: toisen keittiön, toisen olohuoneen pöydälle. Menomatkalla kirkon kohdalla huomasin mustan auton kirkon ovien edessä. Kun tulimme kaupasta ulos, kirkonkellot kumisivat. Sanoin lapsille, että jos sattuu niin, että hautajaissaatto tulee juuri kirkosta ulos, jäämme odottamaan.
Ja niin kävi. Kun nousimme mäkeä ylös, musta auto lipui hitaasti alaspäin ja saattoväki käveli perässä. Pysähdyimme. Lapset katsoivat hiljaa. Pienin kyseli: "Mikä tuo ääni on?"
"Kirkonkellot soi", minä sanoin.
Toiseksi isoin yritti tiirailla torniin, näkyykö siellä joku hahmo kelloja soittamassa.
Seisoimme siinä. Lapsilla oli viikonloppukarkit taskuissaan, tytöllä pyörän kyydissä yksi haalari syksyn sateisiin.
Ilma oli painavaa; sellaista, joka ei tiedä sataako vai ei, pisarat roikkuivat pilvissä.
Muistokukkien tuoksu leijui raskaana lämpimässä ilmassa.
Odotimme, että saattue käveli risteykseen ja lähdimme sitten perään, ettei meidän tarvinnut ohittaa heitä kirkasvärisine vaatteinemme ja maito-ostoksinemme.

Nyt makaan tässä ja kirjoitan. Lapset nakertavat karkkejaan ja käyttävät samalla ruutuaikaansa: yksi katsoo Mimmi Lehmää, toiset virittyvät olympiatunnelmiin.
Kohta keitän kahvit.

1 kommentti:

Ilahdun viestistäsi!