tiistai 2. elokuuta 2016

2.8.




Mitäkö mietin?

Elokuu sataa juuri. Meillä onkin ollut kaksi viikkoa pelkkää paistetta. Merivesi on ollut niin lämmintä, etten ole koskaan sellaista kokenut.

Tällä hetkellä pesen oksennusta lakanoista. Yhdet pesty, en tiedä, tuleeko vielä monet. Kuuntelen ikivanhaa viulumusiikkia, joka kohottaa ajatukseni arjen yläpuolelle. Tänä kesänä olen kuunnellut paljon sellaista. En tiedä, kuulostaako se marraskuussa samalta vai onko vain kesään sopivaa.

Eilen menin pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Matkalla huomasin, että mustissa housuissani oli yksi ruokatahra ja yksi hammastahnatahra. Muistankin, kun tahna putosi siihen, mutta laitoin housut silti kaappiin. Ajattelin, että olen rento kesäihminen, jolla on tahroja housuissaan ja oikaisin ryhtini ajatellen samalla erästä ylväsryhtistä vanhaa naista.

Mieluiten olen täällä omassa nurkassani ja teen "hiljaisia töitä", kuten eräästä kirjasta luin. Se tarkoittaa lukemista ja kirjoittamista. Kun luen mahdottoman kauniin lauseen, lepään siinä hetken ja pala kurkussa mietin, miten kaunista kieli voi olla. Onnekseni lapseni oppivat hiljaisiin töihin: Kirjasto oli juuri viikon kiinni, mutta eilen aukesi! Tyttö lainasi seitsemän levyllistä Topeliuksen satuaarteita ja kuunteli ne eilen kaikki, hiljaa, samalla järjestellen pikkulelujaan.

Lehdestä luin, että suru saattaa lisätä luovuutta. Ihminen poimii lukemastaan sen, mikä sopii hänelle itselleen. Minä poimin tämän. Olen alakuloinen ihminen, mutta pidän siitä, ja ehkä joskus keksin sen myötä jotakin uutta. Minä pelkään, ahdistun ja murehdin, minä haistan akileijan hennonhennon tuoksun ja katson haikeana, kun aniliini pioni on pudottanut terälehtensä tummanvihreälle nurmelle. Jotkut meistä hakeutuvat toistensa seuraan nuotioille, nauravat kovaan ääneen ja läpsivät yläviitosia - muukalaiset yössä outoa kieltä puhuen.

Haaveilen vielä tälle kesälle, että pääsen tutuimman ihmiseni kanssa kaupunkilomalle. Istumme ihmisten keskellä katsomassa, emme paljoa puhu, juomme hitaasti kahvia ja syömme kirsikoita. Kesäilta tummuu, asfaltti on vielä päivästä lämmin, lokit kirkuvat puheensorinan yllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!