keskiviikko 24. elokuuta 2016

24.8.


Mitäkö murehdin? Kaikenlaista.

Kai jokaisella ajalla on omat kummallisuutensa, joita on vaikea ymmärtää. Minä en ymmärrä tätä aikaa, sen räminää, ruutuja ja rumia sanoja. Minun olisi pitänyt elää 1890-luvulla siellä Vienan Karjalassa.

En ymmärrä nykylasten musiikkimakua, kun on ihan hyväksyttyä hoilata epämääräisiä sanoituksia ja kirosanoja. Varmaan aikuisten on helpointa ja nopeinta sanoa kaikkeen, että joo siitä vaan ja kyllä se passaa. En ymmärrä että taiteesta tehdään vetelää ja laiskaa hoilotusta, mutta tämä ei olekaan taidetta, vaan viihdehöttöä, jonka tarkoitus on täyttää ihmisen päätä silloin, kun voisi tehdä jotakin järkevääkin. Lapset kantavat juomapurkkeja, jotka ovat täynnä yhdisteitä, joilla ei ole mitään terveysvaikutusta yhteenkään ihmiseen, mutta on ihan okei antaa 12-vuotiaan juoda niitä juomia, koska nykyisin on sellaista ja on niin vaikea saada lasta pois kaupan kulmilta notkumasta.

Nykyihminen on mielellään sellainen, että selittää hyväksyvänsä itsensä sellaisena kuin on. Se antaa vapauden jäädä lepäilemään sohvalle ja avata sipsipussin, koska hyväksyy itsensä juuri sellaisena. Sitten voi selata jatkuvaa kuva- ja tekstivirtaa pieneltä ruudulta, jonka takana on tämä maa ja koko maailma. Ja aika paljon omilla nimillä nimettyjä sivuja! Että omalla nimellä kerron mitä olen tänään tehnyt, ihan videomuodossa söpöttelen ja haron samalla hiuksiani. Rivissä on tuotteet, joita olen ostanut ja elämän tarkoitus on se, että on uusia tuotteita ja kerron niistä hiuksia haroen kaikille, jotka tilaavat tätä kanavaa. Hästäk sitäjatätä. Ja hei huikeentörkee arvostus sulle! Miten elämän päämäärä voi pyöriä pienen, ahtaan ympyrän, jonka sisälle juuri ja juuri itse sopii? Kun tavoitteet loppuvat, loppuu myös eteenpäin pääseminen. Ja jos jaksaisi pinnistellä eteenpäin, saavuttaisi uutta ja onnistumisen ilo ruokkisi jatkamaan yhä uudelleen.

Kuuntelen ikivanhaa urkumusiikkia, jonka voimakkaat matalat sävelet painuvat hengitysrytmini mukaan sydämeeni saakka. Kuuntelen puista huilua, jonka heleä sointi on ollut olemassa jo monta sataa vuotta sitten. Silti sen sävelet sopivat näihin arkipäiviini ja nostavat tiistain ja keskiviikon olotilaani tyynen rauhan.
Menen metsään. Puolukoiden posket ovat aivan punaiset. Poimin käsin niitä ja kuulen, kuinka marjat hiljaa ropisevat astian pohjalle pyöriessään. Auringonvalo siivilöityy ohuena verkkona puiden takaa. Kuuset, sieluni puut, muodostavat katedraalin käytävän ympärilleni. Tänne asti ei kuulu Sannin ja Cheekin melu.

Olen Ronja omassa ryövärimetsässään, olen Emilia alppipolkuaan kiipeämässä, olen vanhat karjalaisnaiset harmaiden talojensa portailla.
Lapseni, minä niin toivoisin, että sinun maisemasi olisi puolukoita, auringonsäteitä puiden takaa, vanhoja satuja, maan tuoksua. Että sinä juoksisit, koska silloin juuri elämän riemu virtaa sinuun ja pitää ruumiisi hyvinvoivana pitkään. Että sinä kulkisit eteenpäin alppipolkuasi tavoitteet ja ihanteet korkealla pitäen kiinni läheistesi käsistä. Että sinun sielusi katedraalissa soisivat vanhojen urkujen sävelet.

11 kommenttia:

  1. Samoja murehtimisia sinulla kuin minulla, pelkoja ja ahdistuksia. Ei luovuteta! Pidetään yhtä ja taistellaan kaikkea viihdehöttöä ja itsekkyyttä ja ties mitä vastaan! Kiitos kun kirjoitit tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Aina välillä vaivun murheen syövereihin, mutta en onneksi joka päivä! Nyt vaikka ei ole mitään hätää. Lapset tietenkin tekevät myöhemmin omat valintansa, voi kun saisi heräteltyä ajatuksia siitä, mikä on kestävää ja kannattavaa mikä taas ei!

      Poista
  2. Mitä ihania ajatuksia!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos teille! Jostakin syystä tuo aihe nyt nosti päätään. Liekö oma äitini aikoinaan kauhistellut minun elämääni, kun kasvoin ja olin nuori - kovasti välillä päivittelen omien lasten maailmaa! Nuo tekniset vimpaimet tuovat kyllä hyvin paljon hankaluuksia mukanaan, vaikka niitä miten kehutaan!

      Poista
  4. Samaistun. Niin usein löydän itseni näistä kirjoituksista, sun blogi ihana, netissä parasta tämmöset<3 hyvää syksyä! -heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! Me ihmiset ollaan kuitenkin loppujen lopuksi aika samanlaisia . Mutta miten välillä tuntuu, että ei olla? Sitten jos tarkemmin juttelee ja pinnan alle kurkistaa, löytyy paljon samoja tunteita ja ajatuksia.

      Poista
  5. Olen kanssasi niiiiiin samaa mieltä!
    Haluan lasteni oppivan luonnosta, eläimistä, tavallisista asioista ilman mitään taustameteliä, ilman mitään kaikkea sitä sieltä pienestä ruudusta tulevaa sekamelskaa..

    Se on nykyään tosi vaikeaa.

    Mutta siksi mekin täällä maalla häärätään, hoidetaan eläimiä ja nautitaan siitä kun joen kohina kuuluu selvemmin kuin liikenteen melu.
    Maaseudun rauhaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä onnellisia kuopsuttajia siellä! Luontokosketus on siellä varmaan ihan erilainen kuin täällä asfalttiteiden keskellä (vaikka ei mekään missään keskellä asuta). Tavalliset, juurevat asiat tuntuvat itsestäkin tärkeimmiltä - ei se, että 10-vuotiaana on mahdollisimman paljon WhatsApp-ryhmiä.

      Poista
  6. Kolahti kyllä tämä Maria!! Niin samoja asioita olen pohtinut. Tänä vuonna meillä jää yksi herkkä tyttö kotikouluun! Kiitos kun jaksat kirjoittaa! Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Voi tätä meluisaa aikaa. Tietynlaiset ihmiset se meinaa hukuttaa alleen. Tänään luin jutun, miten älylaitteet eristävät vanhempia jo lapsistaan. Sekin on kamalaa, kun ruutu on kiinnostavampi kuin toisen ihmisen kasvot. En pääse mukaan tähän hypetykseen, jossa kehutaan digiloikkia ja ipadien ihanuutta, en vain pääse. Mieluummin kehun vanhan ajan asioita: lukemista, kirjoittamista, metsään menemistä. Niillä on tunnetusti hyviä vaikutuksia, ipadien vaikutuksia ei vielä pitkällä aikavälillä tiedetä. Ja en voi mitenkään sanoa, että on hyvä asia, jos nuori viettää päivän koulussa opiskellen ja istuen pääasiassa koneella ja vapaa-aikaan kuuluu esim. 4-5 tuntia pelaamista tai Youtuben selailua. Minun päähän ei vaan mahdu, että se olisi jotekin hyvä asia.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!