tiistai 16. elokuuta 2016

16.8.




Oi elokuu!

Arki on palannut uomiinsa. Ihmisen perustila ei ole loma, sen olen joutunut toteamaan. Ihmisen perustila on tämä tavallinen:
Ennen kahdeksaa soi kello. Kömmin ylös, virkeänä tai väsyneenä. (Tänään nousin väsyneenä, koska en nukkunut kuin muutaman tunnin ja se johtuu siitä, että join eilen liikaa kahvia. Minun herkkäsieluisen ei pitäisi tehdä niin: musta neste jää suoniini kiertämään ja tekee ylivirittyneeksi.)
Ensin laitan radion päälle, sitten vedenkeittimen, sitten kahvinkeittimen. Availen ovia huoneisiin, joissa lapset vielä nukkuvat. Sanon: "Pitäisi herätä kouluun." Peittoja vedetään tiukemmin ylle, kylkiä käännellään. Sitten verkalleen he nousevat. Jotakin pitää syödä, vaikka eskarilainenkin tänä aamuna opasti, ettei hänelle kannata kamalasti laittaa aamupalaa, koska hän ei voi syödä paljoa. Hampaanpesut, sängynpetaukset, koira pissalle, radio kertoo maailman asioita edelleen hiljaisella äänellä nurkassaan. Kukaan ei kuuntele, mutta se ääni kuuluu aamuun.
Vähän meinaa hiipiä kiireen tuntua, eteisessä on ahdasta, kun viisi ihmistä yhtä aikaa pukee ja varsinkin, jos pienin on sitä mieltä, että haluaakin nyt itse laittaa kaiken ja mielellään kahteen kertaan. Koira tarkkailee jaloissa, että onko nyt sen näköinen lähtö, että sekin on pääsemässä mukaan vai onko parasta vetäytyä sivummalle.
Sitten ovi käy. Koululaiset loikkaavat ulos kavereiden perään, eskarilainen, pienin ja minä kohta perässä. Heipat, lasteni posket ovat vielä hyvin pehmeät. Syksytuuli on nyt kirpeä, mutta puhaltaa osittain lämpimästä suunnasta. Pyörän rengas kihnuttaa jotakin vasten ja pitää koko matkan ihmeellistä meteliä.

On aamuja, jolloin viemme pienimmän kanssa eskarilaisen ja huristelemme sitten takaisin kotiin. Kahdestaan. Miten ihanaa se onkaan tuon pitkän ja äänekkään loma-ajan jälkeen! Lapsi kertoo pieniä huomioitaan elämästä ja jää ulos naksuttelemaan pyöräni lukkoa. Kiinni, auki, kiinni, auki. Ehdin laittaa koneellisen pyykkiä ja lajitella seuraavat, lukko naksahtelee. Sitten otamme koiran ja viemme sen vähän pidemmälle kävelylle. Lapsi jää roikkumaan erääseen porttiin, joka on pyörätien laidassa. Hän osaa ihmeellisen taitavasti riippua siinä, siirtyä toiselle puolelle ja loikata alas. Sitten otamme kahdenkymmenen metrin juoksukisoja, että kumpi ehtii ensin koskea postilaatikkoon tai juosta rapakon kohdalle. Koira kakkaa. Lapsi kyykistyy viereen katsomaan, että mistä se kakka tulee ja onko tämä ihme tottakaan. Tulisi hyvä kuva, kun kaksi pientä kyyköttää ojassa eri asian takia.

On aamuja, jolloin vien eskarilaisen ja pienimmän hoitoon, kuten tänään. "Meen ykkin", sanoo pienin, ja se riipaisee ihan pikkusen, vaikka hyvässä hoidossa hän on ja vain kaksi kertaa viikossa. Reppu viedään omalle paikalle naulakkoon, lapsi kävelee hoitajan perässä pesemään käsiä ja kyselee isosiskoa. Voi että, sama talo, mutta eri seinän takana! Hän luuli, että ovat yhdessä täällä, kun kotona usein yhdessä liikkuvat ja nukkuvatkin samassa sängyssä. Harso on repun sivutaskussa kaiken varalta, vaikka "en talvi haltoa". Pakkasin sen silti, ompelin reunaan erityisen merkin, ettei mene muiden lasten harsojen kanssa sekaisin ja samalla tein hieman ajatustyötä siitä, että pienimmäiseni menee hoitoon. Sitä varten tarvitaan erityiset varusteet, kuten nyt harso, jonka kulmassa on sinikukallisesta nauhasta ommeltu merkki.

Olen yksin. Hiljainen mieleni lepää. Pyykkikone hurisee, koira nukkuu tokaluokkalaisen sängyllä vieressäni, vaikkei alun perin saanut mennä siihen, mutta tästä on lipsuttu eikä se haittaa, sillä koira on niin suloinen nauttiessaan.
Luin hieman työelämätaitoasiaa ja mietin tehtäviä. En vaan saa käytettyä suunnitteluaikaani sataprosenttisen tehokkaasti, sillä suunnitteluni on sellaista, että ensin luen ja sitten jätän ajatuksen hautumaan palatakseni niihin myöhemmin. Tuntuu, että jos lapset ovat poissa, minun pitäisi tehdä hirveällä teholla ja kaikki tunnit hyödyntäen asioita. Ja voi, en teekään!

Tämä hiljaisuus tekee hyvää. En ole pitkään aikaan kirjoittanut näin paljon! Minun mieleni saa nyt parasta mahdollista hoitoa: hiljaisuutta omassa kodissa.

12 kommenttia:

  1. Ihana, ihana teksti. <3
    Kyllä oli mukava aloittaa taas tavallinen arki lomailujen jälkeen. Sulla on kaikki päivitykset tosi kivoja. Jää vain liian usein kommentoimatta.
    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon <3! Viestit lämmittävät aina mieltä. Tätäkin tekstiä vähän niin kuin itselle kirjoitin ajatusten tyhjenemiseksi. Se on aina ilo, jos siinä on muillekin tarttumapintaa.

      Poista
  2. Minäkin niin nautin, kun arki ja rutiinit palasivat loman loputtua. Ja kyllä minä vähän huokaan, kun ovi sulkeutuu koululaisten perään ja taksit ovat hakeneet pari kyytiläisiä. Kotiin tulee hiljaista muutamaksi tunniksi. Niitä korvien lepohetkiä niin kaipasin kesällä. Toki pari pienintä pitää ääntä, mutta ei niin paljoa kuin "muutama" enemmän. 😉 Nauti vain omasta ajasta, ei se haittaa vaikkei aina niin tehokas olekaan.
    Ihanat kuvat. 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, miten äiti aikoinaan huokaisi tyytyväisenä, kun koulu kwsän jälkeen alkoi. Silloin en sitä ymmärtänyt, nyt ymmärrän :).
      Sitä paitsi koulu tekee lapsille varmasti hyvää. Tarpeellista saada taas sopivaa tekemistä ja haasteita.
      Tykkään itekin noista kuvista. Tämä elokuu on niin huima: ukkosta, häikäisevää paistetta, sadetta ja sumua.

      Poista
  3. Näinhän se on kuin kirjoitit. Kyllä lomaakin aikansa jaksaa, vaikka koen, että ei loma äiti ihmiselle kyllä ole varsinaista lomaa kaiken sen työn ja touhun kanssa, kun kaikki lapset kotona. Kesän kohokohta oli parvekkeella juodut aamukahvit, kun toisen kerroksen korkealta näki kauas metsänreunaan ja kesän aamu oli kirpeä, mutta neuletakin kanssa riittävän lämmin. Nyt kun on arki, niin ei jää aikaa (eikä kyllä huvitakaan mennä kylmään alkusyksun aamuun) parvekekahveille. Sen sijaan on heipatusta kuudelle, koulutaksin odottelua ikkunasta eskarilaista valvoen, aamukahvi siinä ikkunalla. Ja se tyytyväisyys, kun kotiin jää vain kaksi pientä tyttöä, joilla on pehmeät askeleet ja välistä myös hiljaiset leikit. Näitä syyspäiviä maustaa myös kahden pienen ihmisen rymistely kasvavassa vatsassa, onneksi he vielä syksyn kasvattavat minua jälleen äidiksi ja vasta joulun tienoilla saapuvat <3. Arjessa on ihanaa se, että asiat menevät järkevästi, eikä ole niin paljon alati muuttuvia osia, jotka tekevät herkän mielen helposti kuormittuneeksi. Vaikka kyllä hirvittää tämän syksyn 5 musiikkiopistolaista kuljetuksineen, mistähän sitä riittää voimat ja koska äiti harrastais. Äitien kun pitäisi osata pitää puolensa ja ottaa aikansa myös. Kovasti venähti tämä minun kommentti. Näin aamuyöllä mieli on vielä kevyt ja ajatuksen lento vapaata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, arki on ihmisen parasta aikaa :)!
      Yllättävästi ilmaantuu toimintaa, kun kouluvuosi alkaa. Vanhempainillat ja muut palaverit, kokouksia, vanhempaintoimikuntajuttuja, harrastuksia... Minä selviän parhaiten, jos on yksi päivä toimintaa tai oma työpäivä ja sitten taas kotipäivä. Olen oikein ihmetellyt, miten paljon olen nyt nauttinut ja miten hyvä mieli minulla on ollut. Mutta ehkä se johtuu juuri siitä, että tekemiset on tasapainossa.
      Ihana ajatus, että syksyn pimetessä ja kynttilänvalojen syttyessä kasvatat sylisi suojissa pieniä ihmisiä! Kaikkea hyvää odotukseen ♡!

      Poista
  4. Siis kaksi,ihanaa!Onnittelut!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanalta, arkiselta ja tutulta :)
    Meillä oli myös tänään ihan harvinaislaatuinen hetki kun olin illalla vajaa parituntisen ihan yksinään kotona!
    Isot pojat oli jalkkiksessa, ekaluokkalainen neiti 4h-kerhossa, kaksi pienintä isänsä mukana heiniä hakemassa eläimille!

    Nautin <3 mutta oli ihanaa kun neiti ehti ennen muita kotiin, ehdittiin jutella monenlaista ennen toisten tuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on parasta ♡.
      Ja hiljaisuus kotona ihanimpia ääniä!
      Meillä on eskarilaisen kans aina pyörämatkat semmosia, että ehditään jutella kuulumiset, samoin kotona ennen kuin koulupojat kotiutuu. Yllättävän pitkiä koulupäiviä tulee, kun luokkanumerot nousevat.

      Poista
  6. Ihanan tuntuista elokuuta siellä! Omaa aikaa ja aikaa pienimmän kanssa. Ei tarvitse onneksi aina olla tehokas.

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!