torstai 11. elokuuta 2016

11.8.

Miten pakahdunkaan ensimmäisenä koulupäivänä!
Siinä on samaa tunteiden runsautta kuin kevätjuhlapäivässä. Syksy on uusien alkujen hetki. Tässä aamussa on viinimarjojen makea kypsyminen ja karviaismarjojen kirpeys. Tämä aamu kietoutuu osaksi menneitä koulunaloitusaamuja.

Tiet ovat täynnä kouluun pyöräileviä lapsia. Ponnareita, lippiksiä, kankeita reppuja, tietynlaisia tennareita, ekaluokkalaisilla kapeat jalat ja niiden päässä isot lenkkarit (tämä liikuttaa minua: oma tyttö legginssijaloillaan, joiden päässä vielä tahrattomat, pulleat lenkkarit).

Lapsi kävelee hitaasti uuteen. Kääntelee päätä, katsoo kaikkea tuntematonta, huomaa yhden tutun. Miten merkittävä askel otetaankaan siinä vaiheessa, kun astutaan uuden ryhmän jäseneksi! Se on iso tehtävä pienelle lapselle ja samalla se on elintärkeä osallisuus, joka viitoittaa hänen myöhempiäkin kaverisuhteitaan. Lapsi menee tutun tytön viereen. Aistin, miten harteiden alta pääsee helpotuksen huokaus.

Jätän hänet siihen, ja hän aloittaa oman koulupolkunsa.

7 kommenttia:

  1. Tämä elokuinen tunnelma ja nämä elokuiset ajatukset. Löysin viime vuotisesta päivityksestä sen kaiken mitä ajattelen, haluan sanoa ääneen, kirjoittaa. Ja tämä tunne vain vahvistuu, muistot tuplaantuvat sitä myöten kun lähtijät elokuun aamuun vähenevät.


    💛
    http://tauvonpaikka.blogspot.fi/2015/08/sivutaskussa-enkelinkuva.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Jotakin samanlaista näissä aamuissa, ja silti aina erilaisia! Onneksi riittää koululaisilla intoa opintielle, sen tunteen toivoisi säilyvän!

      Poista
  2. Koulun aloittaminen on aina jännä paikka. Juuri lähti meidän nuorimmainen herramme koulutielle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jännään nimenomaan! Niin paljon tunteita ja uusia asioita ja itse aina toivoisi, että lapsi pääsee hyvin mukaan ryhmään ja kavarihommat onnistuisivat. Niitä muita taitoja ehtii sitten myöhemmin harjoitella!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!