tiistai 26. heinäkuuta 2016

26.7.




V ä r i t

Vaikuttaako lapsuus värimieltymyksiin? Pohjimmiltaan syvällinen värimaailmani on pastellisävyinen - siis se, joka oli 1980-luvun lopussa vauvojen vaatteissa ja mylittleponyissä. (Tämä ei ole mitenkään hienostuneen tai vakavasti otettavan henkilön tyyliin kuuluvaa - pastelliset ponisävyt!)

En käytä itse tämänvärisiä vaatteita, mutta tietyissä valinnoissa se aina näkyy.
Kun näen vierekkäin mintunvihreän, vaaleankeltaisen ja valkoisen, muistan heti erään pienen serkkupoikani, jonka vauvahaalarissa oli nuo värit.
Valitsen herkemmin kylmät ja kovat värisävyt kuin pehmeät ja murretut.
Ostan kankaita, joissa on kylmää minttua ja pinkkiä.
Laitan lastenhuoneeseen herkemmin kylmiä kuin pehmeitä värisävyjä.
Ostan viileänsävyisiä lankoja.

Tykkään katsella muiden kodeissa ja vaatteissa keltaista, ruskeaa, pehmeää valkoista. Mutta miten en osaa valita niitä itse, jos rinnakkain on monta vaihtoehtoa?
Kerran eräs värianalyysitäti sanoi, että minulle sopii hyvin oliivinvihreä ja punaruskea. (Tiedän tämän, sillä eräs rakastetuin vaatteeni on ollut oliivinvihreä neulepaita.)

Toki minulla on värikauteni olemassa, mutta silti en koskaan pääse yli esimerkiksi pinkistä tai oikeastaan aniliininpunaisesta. Ehkä se on jäänne siitä, kun äiti minun ollessani 6-vuotias osti sen värisiä vaatteita ja lettinauhoja ja sanoi: "Sinulle sopii niin hyvin aniliininpunainen, kun on noin tummat hiukset."

Onko täällä 1970-luvun lapsia? Onko teidän värimaailmanne sieltä peräisin vai mistä väristä tykkäätte?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!