keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

6.7.


Pyörämatkan varrella oli ruusupensaita. Eilinen ja tämän päivän rankkasade oli varisuttanut terälehtiä maahan. Mutta miten kaunis on ruusu kukkansa varistaneenakin! Tuoksua en tähän kuvaan saanut.

Tänään on runon ja suven päivä. Hyrisin aamulla Nocturnea ja Lapin kesää. Molempien sanat viiltävät johonkin syvälle; kai se jokin on suomalainen sielunmaisema.

Pesen pyykkiä, jota vaan riittää ja riittää. Kuuden hengen viiden päivän vaatteet, pyyhkeet ja lakanat. Mietin, miten syvälle voin upota omiin ajatuksiini, etten unohda arkea samalla.

Lainasin kirjastosta kirjoja, jotka kertovat ihmisestä. Pienimmät hyppivät kirjaston tyynynurkassa (se on kai parasta koko paikassa). Välillä he istuivat "saunassa", koska nurkassa on lauteiden näköinen puupenkki. Tyttö haki nopeasti kolme Pekka Töpöhäntää ja meni hyppimään. Minä harhailin hyllyillä. Olisin lainannut Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika, mutta sitä ei ollut. Olisin lainannut Piiat-romaanin, mutta sekin oli lainassa. Ajattelin, että alan syvälliseksi ja hypistelin kädessäni Hemingwayta, mutten lainannut. Teksti näytti liian pieneltä kepeäksi kesäkirjaksi. Meinasin laittaa yhteen Whatsapp-rinkiin viestiä, että kertokaa nopsasti hyvää kesälukemista! mutten kirjoittanut. Sitten muistin, että minulla oli lapsetkin, ja menin katsomaan heidän saunomistaan tyynynurkkaan.

Kävin vielä kierrätyskeskuksessa. Kiertelin ja hypistelin. Ostin vain kauniin vaaleanpunaisen hellepaidan tytölle sekä kirjan Aatos ja Sofia, koska sekin oli niin kaunis. Tekijät ovat samat, jotka ovat tehneet itkettävän kauniin Tyttö ja naakkapuu -kirjan.
Katselin astioita, vanhoja lusikoita ja haarukoita, valkoista koria jonka olisi voinut ripustaa seinälle, muutamia kenkiä (edelliset 50 senttiä maksaneet juhlakenkäni hajosivat kuukausi sitten palveltuaan minua viitisen vuotta eri juhlissa), leluja.
Tunsin itseni Marie Kondoksi, kun kävelin ulos tavarapaljoudesta lähes tyhjin käsin.

1 kommentti:

  1. Samoissa tunnelmissa,samoissa paikoissa olemme samoilleet. Pyykkikoneen hyrinässä on helppo ajatella omiaan, kulkea pitkiä matkoja ajatusten teillä.
    Kierrätyskeskuksessa ajatus kulkee esineiden myötä ajanjaksoissa, muistoissa. Sieltä saa halvalla hyvää mieltä ja tienaa helposti päiväpalkankin. Minun ihanat kesävatteet maksoivat 80 centtiä! 😀

    Anna itsellesi aikaa kulkea ajatustesi niityllä. Se lause on mökin seinällä ja sitä voi toteuttaa täällä kotonakin!

    Ihania kesäpäiviä sinulle! 🌸

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!