keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

8.6.


Tulipa mieleen, että jos ei ikinä selittelisi mitään. On vaan omine valintoineen. Joku hyväksyy ja ymmärtää, joku ei. Sillä pohjimmiltaan on kysymys hyväksytyksi tulemisen tarpeesta.

En enää selitä:

Meillä on tällainen talo ja tällaiset seinät.
Meillä on tällainen piha ja kitken rikkaruohoni näin.
Meillä on tällaiset työt.
Meillä on tällaiset hoitohommat.
Meillä on tällaiset vaatteet.
Meillä on tällaiset lapset.
Syömme näin.
Siivoamme silloin tällöin.
Reissaamme tällä tavalla.
Koira käyttäytyy näin.
Järjestän pyykit näin.
Jämähdän samoihin asioihin.
Ostan näitä asioita.
En ymmärrä kaikkea.
Kirjoitan.


8 kommenttia:

  1. Minäkin yritän, osuva teksti taas!
    Kuinka helppoa ja rentoa on olla sellaisen ihmisen seurassa, joka ei selittele!
    -Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Tätä asiaa pitää kyllä opetella. Muistan vuosia sitten, kun rupesin eräälle vieraalle selittämään jotakin meidän tietynlaisesta sängynpeitteestä! Mitäs selittelemistä ja puolustelua siinä on :)!

      Helpointa on olla sellaisen kanssa, joka on täysin sujut omien valintojensa kanssa.

      Poista
  2. Kiitos kirjoituksesta. Todellakin asia on näin. Helpointa on olla ihmisen kanssa, joka ei selittele mitään vaan elää rehellisesti omaa elämää. Enkä voi olla kirjoittamatta tähän Elina Salmisen runoa, jonka löysin jostain blogista.
    "Tällaisen elämän olen saanut itselleni
    tällaisen perheen, tällaisen kodin,
    tällaisen sohvan ja olohuoneen verhot.
    Tämän verran silmää kauneudelle.

    Kenenkään muun elämää en saanut
    en toisen työtä, en lepoa,
    en lahjoja, en unelmia,
    en kipuja, en kiusauksia
    en vaiettuja vaikeuksia.

    Mutta minä sain tällaisen elämän
    ja sille sanon nyt lujasti
    niin kuin alttarilla
    - että tahdon."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on todella hyvä ja osuva runo! Ei ole mitään lisättävää <3

      Poista
  3. Ihan liian harvoin tulee kommentoitua, vaikka melkein jokaisen tekstin kohdalla tulee ahaa-elämys, miten tuo taas kirjoittaa mun kynästä :)

    Mukava lueskella sun juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta! Tämä lämmittää mieltä.

      Poista
  4. Juuri naulan kantaan taas :) minäkin sorrun selittelemään ja "puolustelemaan" omia valintojani. En tiedä loppujen lopuksi kenelle selittelen, ehkä eniten itselleni loppujen lopuksi.
    Minäkin taidan tehdä päätöksen etten enää selittele, minun elämä ja minun valinnat. Enkä vain taida vaan teen päätöksen :)
    Aurinkoisia päiviä sinulle!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on ihan hölmö olo, kun kuulee omissa korvissa oman ääneen, joka selittää jotakin . Voi, miksi sitä pitää! Mutta yritetään nyt olla selittämättä! ;)

      Kauniita kesäpäiviä!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!