lauantai 4. kesäkuuta 2016

4.6.


 Tämä viikko on huristeltu tilanteesta, tunteesta ja tunnelmasta toiseen.

Alkuviikosta oli hellelukemat säässä ja kuumepotilaalla, mutta molemmat viilenivät - kuumepotilas onneksi nopeammin. On syöty jäätelöä ja läträtty pihalla vedellä. Lapset kylvettivät alkuviikosta ulkona neljä nukkea, jotka edelleen kuivuvat saunassa. Käyn niitä välillä ravistelemassa ja aina jostakin saumasta lirisee vielä vettä. Jos toimisin oikeaoppisesti, puistelisin nukkeja niin kauan, ettei vettä enää tule. Mutta en jaksa, en jaksa puistella neljää nukkea kuivaksi.
(Tähän liittyy semmoinen huvittava asia, että olen vesimies ja inhoan vettä. Kesäni suurin kärsimys on se, että pihalla marssii omat neljä ja erinäinen määrä muualta kerääntynyttä lapsimateriaalia ja he haluavat olla v e s i s o t a a. Päässäni alkaa saman tien kiehua [vesi toki hyvin viilentäisi sitä tunnetta]. Pitäisi olla pyssyä, ämpäriä ja muuta vetistä. Kodinhoitohuoneen lattia on täynnä rapaisia jälkiä, ja hupsista, yksi vadillinen vettäkin kaatui kaappien alle. Joku kiljuu pihalla, kun ei missään tapauksessa aikonut olla leikissä ja nyt hänet on kasteltu. Lopulta lattialla on vielä märkää ruohoa ja muutamia märkiä pyyhemyttyjä.)

No niin, eksyin aiheesta.
Olen pukenut juhlapuvun ylleni kahtena päivänä ja onnitellut omia opiskelijoitani ja itkenyt kyyneleitä ilosta ja haikeudesta. Kevät on sellaista: onnea ja jäähyväisiä yhtä aikaa, eikä sitä itkemättä kestä. Poikani kantoivat kouluun ruusut ihanille opettajilleen, jotka nyt jäävät muistojen joukkoon, kun uudet luokat syksyllä alkavat.
Olen onnitellut kahta koulunsa päättänyttä läheistä nuorta ja ollut iloinen kevään valoisissa, keveissä ja raikkaissa juhlissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!