tiistai 21. kesäkuuta 2016

21.6.

Pitkällä lomalla joutuu olemaan paljon itsensä kanssa, ja samalla oppii uusia tietoja itsestään. Kaikki ei vain ole aina niin miellyttäviä asioita.

Olen nyt vasta huomannut, etten ole käytännöllinen ihminen.
Haikailen (olen haikaillut viimeiset 7 vuotta) tapettien vaihtoa. Käytännöllinen ihminen olisi tehnyt sen jo.
Viiden kilon pullataikina on minulle mahdoton ajatus. Käytännöllinen ihminen olisi jo leiponut sen.
Jäätelökasa pakastimessa kesällä lapsiperheessä on järkevä ajatus. Meillä ei ole niin, vaan pyöräilen lasten kanssa harva se päivä ostamaan jokaiselle yksitellen jäätelön.
Koska en ole käytännöllinen ihminen, en myöskään ymmärrä erään astiamerkin salaattilinkoa ja suolakurkkuhissiä. Mitä vähemmän purkkeja kaapissa, sen parempi. (Salaattilinko-asian kohdalla painan pääni, sillä en edes osaa käyttää sitä.)
Juhlien järjestäminen on epäkäytännölliselle ihmiselle vavisuttava ajatus, mutta siitä selviää, kun aloittaa ajoissa ja leipoo niitä takuuvarmasti onnistuvia juttuja. (Toinen oppimani asia on se, että en ole spontaani ihminen, joka tuosta vaan innostuen leiskauttaa kemut pystyyn. En, vaan valmistaudun vähintään kaksi viikkoa.)

Käytännöllisistä kotihommista pyykkäys on lempiaiheeni. Samansävyisten vaatteiden kasa ilahduttaa aina. Ja sukat ripustan hitaasti yksitellen kesätuuleen kuivumaan, parit rinnakkain. Pyykkihommien kanssa ei kannata kiirehtiä.

8 kommenttia:

  1. Salaattilingosta on salakavalasti tullut välttämättömyysväline. Ehdottoman suositeltava, jos salaatteja valmistat ja varsinkin, jos niitä omalla pihamaallasi kasvatat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sen kapineen idea on, en ole edes siitä päässyt selville :D?
      Pesen salaatit ritilässä ja valutan siinä.
      Tänä vuonna meillä ei kasva salaattia, aiempina vuosina on kyllä ollut. Nyt ei saatu mitään kasvimaata aikaiseksi.

      Poista
    2. Salaattilinko on tosi hyvä ja meillä käytössä melkein joka päivä. Saa ensin huuhdeltua salaatit kun laskee kupin täyteen vettä ja huljuttelee salaatit siinä. Tai yrtit tms.

      Sitten kun vähän aikaa pyörittää niin ne salaatit kuivuu tosi nopeasti. Märkä salaatti on pahaa salaatissa!

      Ennen luulin linkoa turhakkeeksi. Nyt en luopuisi siitä.

      Poista
    3. No anonyymi kommentoija sen olikin kertonut. Salaatista tulee paljon rapeampaa lingossa kuin valuttamalla.

      Poista
  2. Juuri näin! Taas samaistuin :D
    Jotenkin tuo pyykkihomma on minullekin tärkeä, vaatteet tiettyyn järjestykseen kuivaustelineeseen :D
    Ja kun rakastan värejä, saatan istua ja katsella pyykkitelineen värikkäitä vaatteita.
    Minäkö höperö?! :D
    Aurinkoista päivää!
    T. Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, onpa ihana kuulla! Minäkin tuijottelen varsinkin viikattujen pyykkien pinoja, kun vaatteet on siististi vierekkäin. Samoin nyt ulkona, kun pyykit kuivuu telineessä, ilahduttaa aina niiden värikirjo.
      Höpsöä hommaa :)!
      Kiitos samoin, auringonpaistetta sinne!

      Poista
  3. Ihanaa Maria, että sinäkään et ole käytännöllinen<3! Onko kaikkien pakko edes olla? Minulla on monesta asiasta niin samat tuntemukset, tuo pyykkikin, yksi harvoista kodin askareista, josta oikeasti nautin! Tuo uusimman postauksen introverttijuttukin tuli melkein satuttavan lähelle. Monesti kipuilen, että miksi olen tällainen, ja yritän olla toisin. Aina on kaipaus omaan tilaan ja hiljaisuuteen. Minulle on annettu elämäntyöksi suuri perhe, se myös tuo välillä kipunsa. Tuntee itsensä niin riittämättömäksi, kun ei tahdo jaksaa. Sanoin miehelle yhtenä iltana nukkumaan mennessä, että en tänään halua kuulla kertaakaan sanaa äiti. Nuorimmainen, kohta 2-vuotias, joka nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa, toisteli ja lauleli kymmeniä kertoja äitiä tuon sanomani jälkeen. Se jo vähän huvitti. Tuon ikäisellä sanaan on latautunut niin paljon hellyyttä, että se ei väsytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että käytännöllisyys helpottaisi arkista elämää lasten kanssa. Taivaanrannanmaalarina sitä joutuu aina laskeutumaam jostakin haavekuvastaan hiekkaisten lattioiden ja nälkäisten suiden luo ;).
      Minua lämmittää, kun kerrot samoja tunteita, joita itsekin koen. Ja että olet kuitenkin luontosi kanssa selvinnyt ison porukan kanssa ♡. Muutamia vuosia sitten sanoin vitsillä, kun en vielä tajunnut itseäni, että jaksan päivät iltakuuteen, sen jälkeen en meinaa jaksaa. Iltahärdellit on aina yks koetus! Mutta onneksi aamut on kivoja: aina uteliaana herään uuteen päivään ja olen aamulla energiaa täynnä!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!