torstai 16. kesäkuuta 2016

16.6.

Kesä kulkee.

On tuullut, satanut ja paistanut. Tänään kai taas sataa. Joimme aamukahvit terassilla, kun kerrankin täällä merenrannalla oli sen verran lämmin tuuli, että se onnistui. Pelkkä ajatus on jo riemastuttava: aamukahvit ulkona!

Olen rypenyt syvissä ajatuksissa. Esimerkiksi kun luen tuota kuvassa näkyvää kirjaa (kesällä varmaan kannattaisi lukea kaikkea hattarankevyttä kesälukemista, mutta en mahda itselleni mitään; tuo tarttui eiliseltä kirjastoreissulta). Oivalluksia, ajatusten syvenemistä, vinkkejä kouluun. Mutta samalla raastavia hetkiä ja huomioita siitä, miten lasten kanssa voi mennä pieleen ja mitä olen tehnyt väärin. Koko ajan vakuutun siitä, että ihminen on maailman kiinnostavin asia.

Olen laiska tekemään aamuruokaa. Onneksi iltaruoalta jää yleensä jämiä, joita voi aamulla lämmittää. Eilinen ruoka oli tämä: yhdelle ranskalaisia ja kalapuikkoja, joita oli jäänyt edelliseltä päivältä, muille makaroni-jauhelihamössöä, minulle edellisen päivän salaatin ja hedelmäsalaatin jämät samassa kupissa (kuulostaa taas siltä, että äiti yrittää olla joku terveellinen olio ja syödä salaattilounaita, ei pidä paikkaansa), kaikille pehmeää patonkia, jonka hain kaupasta (paistettu jossakin EU-maassa. mutta niin pehmeää ja hyvää! Pienin ei muistanut patongin nimeä ja kyseli saako sitä tokmannia.) Kesälomalla yllättää ruoanlaiton rankkuus: kaksi kertaa päivässä pitäisi olla jotakin järkevää (onko ollut?) pöydässä.

Eilen puhdistin pensasaidan juuren käsin nyppimällä. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta kivaa se on! Kesäilta, aurinko yllättävän kuumasti vielä porotti, tuuli suhisi, ruoho tuoksui, pienin makasi pensasaidan välissä ja tähyili, olisiko naapurissa kaveria. (Makaili siihen malliin, että olisi voinut sopivassa tilanteessa nukahtaa siihen, kun oli päivän porhaltanut pihalla ja kesästä uupunut, kun on päiväunetkin jättänyt tuo pian 3-vuotias. Ei kuitenkaan nukahtanut. Mutta taas ajatuksen kauneus: kesällä voi nukahtaa pensasaidan alle tuulen suhinaan.) Miekkonen tuli jossakin vaiheessa kaveriksi. Saimme saaliiksi neljä kottikärryllistä ruohoa. Käyn nyt tasaisin väliajoin ikkunasta katsomassa, miten siistiltä aita näyttää!

Samettikukka keittiön pöydällä jatkaa eloaan. Sain kukan kakkosluokkalaiselta äitienpäivälahjaksi. Hän kyselee, olenko muistanut kastella sitä. Olen muistanut.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä, ja nyt varsinkin, kun tuli taas kauniita ilmoja sateiden jälkeen!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!