tiistai 24. toukokuuta 2016

24.5.


Miksi en matkustele?

Kesä tulee. Pitäisi olla lähdössä johonkin. Eilen luin lehdestä, että ulkomaan matkoja oli varattu paljon. (Varaisivat vaan kaikki [vai voiko ihan kaikkia matkoja varata?], ettei mihinkään jää yhtään ylimääräistä matkaa, johon pitäisi osallistua.) Kun luen blogeja, huomaan, että normaalin ihmisen pitäisi matkustaa ulkomailla. Kreikasta otetaan 1 500 kuvaa ja kaikki kuvat halutaan esitellä blogissa.

Kesällä käymme jonkin mutkan koti-Suomessa. Introvertti ei matkusta kauemmas. Siihen oli hyvä selitys mainiossa Linus Jonkmanin kirjassa. En muista sitä ulkoa, mutta Jonkman kirjoitti suoraan minun elämästäni.

Välillä koen lepattavan hetken, että jos lentäisikin Helsinkiin! Se on sellainen hetki kuin lapsena, kun luvattiin, että saat hattaran. Ihana, pehmeä ajatus, joka katoaa kovin pian. En nauti siitä, että säntäilen lentokentällä ja kävelen loputtoman pitkiä käytäviä. Laukku painaa. Tulee pistävä hiki; erilainen kuin kesätuulessa pyöräillessä tuleva hiki. Esineet, joita pitää liukuhihnojen äärellä kaivaa esille, takertuvat ikävästi, olen hidas ja kankea jonottaja, en näytä siltä, että olisin oikeassa paikassa. Kaksi kertaa edelliset lyhyet lentoni ovat päättyneet niin hillittömään migreenikohtaukseen, että olen oksentanut (oksennan harvoin migreenissä).
Lentokenttätuskaa ei helpota se, että tottuneet bisnesmatkalaiset lipuvat ohitseni silitetyissä kauluspaidoissaan, ovat raikkaita ja levollisia. He eivät huomaa minua, kun istun odottamassa penkillä laukkuani puristaen.

(Näen kuitenkin sellaista vanhuudennäkyä, että osallistumme mieheni kanssa turvalliselle ryhmämatkalle Israeliin. Ehkä pukeudumme beigeen tai muuhun neutraaliin matkustussävyyn, joka sopii aurinkoiseen kohteeseen. Opas opastaa turvallisesti: katsokaa oikealle, näette muinaisen kivimuodostelman!)

Kesä tulee. Haaveilen, että istuttaisin pihalle pionin ja alppiruusun. Sitten istuisin takapihan portailla ja katselisin kukkasiani.

2 kommenttia:

  1. Voi että, juuri eilen 10v:täni kouluun saattaessani (ihanaa muuten kirjoittaa 10v:täni, minun omaani, minun lastani! Itsetehtyä,rakasta! Anteeksi, karkasi aiheesta :) olen vain niin onnellinen kahdesta jo olevasta tytöstäni ja kolmannesta masussa möyrivästä,liekö tyttö vai poika, häneen pääsemme tutustumaan heinäkuussa) NIIN SIIS: Kun saatoin kymppiveetäni kouluun niin juurikin juteltiin siitä kuinka meidän perhe matkustelee kotimaassa. Kylpylöissä syys-ja talvilomilla ja kesällä autoillaan milloin missäkin päin Suomea. Joskus "vain" mökille. Se on se mitä mitä meidän perhe arvostaa, tässä maassa on niin paljon kaunista nähtävää. Pidän Suomen kauniista kesästä ja vehreästä luonnosta. Varmasti matkailu muuallakin avartaisi, introvertille riittää oma kotomaa :) kiitos ihanasta blogista, ihanista ajatuksista. Niin usein palaan tänne ja luen vanhojakin tekstejäsi. Ilahdun ja ajattelen että juuri niin. Naulan kantaan.
    Kaunista kesää ja auringonpaistetta päiviisi!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä! Ja onnea kesävauvan odotukseen! <3

      Minäkin tykkään reissata oman perheen kanssa. Kesäisin käydään asuntovaunureissuja siellä täällä. Nyt kiehtoisi jotenkin Itä-Suomi, joka on tuntematon kolkka minulle. Esimerkiksi Mäntyharju (vai olikohan se se paikka, johon oli kunnostettu siitä entistä Valtionhotellia?) Pääkaupunkikin olisi meille kaikille elämys, harvoin siellä käydään.
      Mökillähän on ihanaa! Jos on sauna ja uimismahdollisuus, ei muuta tarvita. Sitten vähän retkiruokaa ja pannukahvia, ai että!

      Aurinkoista kesää myös teille!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!