tiistai 17. toukokuuta 2016

17.5.


Jokin kuudes aisti toimii aina öisin, kun joku lapsista herää sängyssään ja ähisee tietyllä tavalla. Aisti sanoo silloin: "Ole valmiina, kohta se oksentaa."
Viime yönä olin, kun kuopus heräsi vieressäni ähisten, ja juuri sopivalla hetkellä työnsin hänen uniharsonsa leuan alle ja niin kaikki ylimääräinen valui siihen. Mies otti hirmuloikan ja haki lisävarusteita, ja pisaraakaan neljästä purskahduksesta ei mennyt sänkyymme!

Kun se ensimmäinen purskahdus tulee, alkaa kela päässä pyöriä. Seuraavalta päivältä peruuntuu kaikki, ja tällä kertaa oli minun vuoroni jäädä kotiin.
Yhdeltä yöllä naputin hoitajalle viestin, että älä tule aamulla. Sitten heiluin unen ja valveen rajamailla lapsen vieressä, että milloin pitää loikkia vadin kanssa. Vielä kolme kertaa piti loikaista väliaikaiselta pediltäni (yhdeltä yöllä valmistettu: lastenhuoneen matto, kaksi vilttiä ja yksi täkki) lapsen luo.

Kun kello soi aamulla, raahauduin hyvin syvältä unesta herättelemään ensimmäistä koululaista. Laitoin töihin kaksi viestiä. Peruin taksin, jonka olin tilannut toisen koululaisen hammaslääkärireissua varten. Peruin oman fysioterapia-aikani (joka olisi tullut tarpeeseen vilttien päällä nukkumisen jälkeen). Yritin soittaa kahteen eri numeroon, jotta saan peruttua hammaslääkärin ja pyydettyä todistuksen sairaan lapsen hoitamisesta. Kello 10.20 nämä asiat oli vihdoin hoidettu. 

Olen kontrollia rakastava ihminen, jolle hallitsematon kellanpunertava oksennustauti on kauhistus. Tai erityisesti sen odottaminen on kauhistus: milloin se iskee, kun joka puolella tuntuu tauti olevan. Muistan jo lapsuudesta, kun tulin joskus koulusta ja matot oli kääritty eteisestä. "Oksennustauti", ajattelin, ja raskas painoi valui minuun. Piti vain ruveta odottamaan milloin tauti alkaa kiemurrella omassa mahassa.
Kun tauti sitten tulee, olen näppärä vatien, rättien, kloritin ja pyyhevuorauksien kanssa. Kun tilanne on päällä, on vain toimittava. Viis siitä, että unet jäävät. Tunnen ihmeellistä tyydytystä, kun saan pyydystettyä vatsan sisältöjä vatien pohjalle.

Ja kun isossa lapsiperheessä on mahatauti (en tarkoita omaa perhettäni, sillä meitä on sen verran vähän), se on valtava urakka. Vanhemmille, jotka näitä tautitilanteita hoitavat, pitäisi luovuttaa jonkin sortin valtionpalkinto.

7 kommenttia:

  1. Nyt kun sen sanoit, niin olen samanlainen tuossa "taudin odottelussa", se melkein halvaannuttaa enemmän kuin itse tauti -- koska silloin tosiaan sitä vaan toimii. Onnittelut kopista (!) ja pikaiset paranemiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taudin odottamin on k a m a l a a! Tai siis taudin pelko on pahempaa kuin itse tauti. Ei mitään järkeä.
      Tällä erää päästiin helpolla. Ei tullut muille (ja jospa ei enää tulisikaan).

      Poista
  2. Huh, olipas tuttua! Pelko ja odottaminen on kyllä melkein pahinta. Kun ensimmäinen sairastuu, alkaa käytännön toimet. Itsekin olen tänä keväänä saadut pyydystellä vatsan sisältöjä useampaan kertaan vateihin, pyyhkeisiin, milloin mihinkin. Tämän vuorokauden saldo taitaa olla kymmenessä oksennuksessa, mutta pyydystetyiksi eivät ole valitettavasti kaikki tulleet. Pesukone pyörii ja viestejä olen minäkin laitellut niin töihin, hoitajille kuin vertaistukea antaville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi nyt jokin onnellinen juttu, kun vain tuo yksi sairasti. Liekö ollut jokin pikkuihmisten virus se.
      Pyykki, uh. Ensin saa huuhtoa niitä klönttejä lakanoista ja sitten yöllä jo aloittaa koneen hurinat. Miten se tauti aina alkaakin yöllä?
      Mutta oli operaatio tuo yksi päivä, kun sille oli just varattu kaikenlaista!

      Poista
  3. Ääk, tsemppiä teille sinne sairastupaan!

    Koin kauhunhetkiä itsekin tiistai-aamuna kun eskarilainen tuli paluupostissa koulusta tunnin päästä kun oli sinne mennyt.
    Oli kesken kevätjuhla harjoitusten oksentaa pärskäyttänyt keskelle salin lattiaa :/ isänsä toi kotiin itkevän tytön.

    Ilmeisesti selvittiin ilman oksennustautia, kuume vain nousi ja reaktiona oli yökkä! Huh.
    Nyt onkin sitten lämpöilty pari päivää ja yskä ja flunssa on kolmella nuorimmalla aika kova :(
    Mutta ei oksennustautia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, terveitä ollaan tällä erää! :)

      Tuo on kyllä vielä pahempaa, kun ihan juhlatilanteessa alkaa! Muistan kun kotona aikoinaan yksi pikkuveli okseni ristiäisissä. Mutta se johtui ilmeisesti vaan siitä, että oli juonut liikaa simaa :D Jäipähän nekin juhlat mieleen!
      Meillä on kans yksi lapsi, joka kuumeessa aina oksentaa. Kai se on toisilla sellainen reaktio siihen sitten.

      Poista
  4. Bongasin eräästä ruotsalaisesta blogista niksin joka on ollut kultaakin kalliimpi meidän 8 hengen perheessä oksennustaudin aikana. Kertakäyttöiset pissasuojat joita löytyy kaupasta samasta hyllystä kun vaipatkin.
    Ne maksaa jonkinverran mutta itse koen sen olevan pienempi paha kuin juurikin tuo oksennuspyykin käsittely ja pesu. :P :S

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!