perjantai 8. huhtikuuta 2016

8.4.


Pienin on löytänyt värityskirjojen maailman. Iloitsen siitä taidosta.

Asiassa suurin edesauttaja on isosisko, joka päivittäin värittää, ja pikkuveli ottaa mielellään mallia. Toinen edesauttaja oli se, että järjestin värityskirjat ja kynät olohuoneen kirjahyllyn alimpaan lokeroon koko ajan nähtäville (hieman ensin mietiskelin, että miten silmäni tottuvat Suuret työkoneet-, Merirosvot- ja Huurteinen seikkailu -värityskirjanäkymiin, mutta hyvin ovat tottuneet).

Käypä niinkin ihanasti, että lapset joka päivä nappaavat esillä olevat tavarat ja olohuoneen lattialla makoillen tekevät värityksiään eteenpäin,
"Kato miten hyvin mä osaan jo, ei menny yhtään yli", sanoo se, joka on kohta eskarilainen.
"Kato, mä tein!" sanoo kaksivuotias ja on hiljaa keskittyen värittänyt taas jonkun hahmon. Hän etsii kuvista mielellään "ukkeleita" ja värittää ne.

Iloitsen tällaisista näkymistä. Kynät ja värittäminen kuuluvat lapsuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!