lauantai 30. huhtikuuta 2016

30.4.



Ihminen tarvitsee sadepäiviä. Samalla tavalla uskon, että ihminen tarvitsee myös marraskuuta, jolloin on kynttilänvalo, sohvannurkka, lehti, suklaata ja pölyä nurkissa.

Viime viikolla onneksi monena iltana satoi.
Työpäivien päätteeksi se tuntui oikein hyvältä vaihtoehdolta - sai jäädä kotiin lötköttämään ilman mitään tehokkuusvaatimuksia. Auringonpaiste näin keväällä vaatii aina toimenpiteitä. Haravoimaan! Ikkunoita pesemään! Pihaa siivoamaan! Lenkille!
Mutta ah, harmaa sadeilta kotona villasukat jalassa. Kolmena iltana leivoin. Kerran juustosarvia, kerran sämpylöitä ja kerran suklaapiirakkaa. Maistelin myös, sekä taikinaa että paistettua. Sateiset leipomaillat ennen kesää kerryttävät toki vatsan seudulle sämpylätaikinamaista pehmeyttä, mikäli jokaista tuotosta innostuu oikein kaksin käsin maistelemaan. (Kun näette kesällä bikiniasuisia ihmisiä, minä en ole kukaan niistä.) Mutta miten onnellista on viettää huhtikuista sadeiltaa kotona ja syödä suklaapiirakkaa, tuosta vaan maistella, vaikkei ole mikään virallinen ruoka-aika! Ja antaa lapsille myös, pöydän ääreen tai leikkimökkiin evääksi.

Nyt ei sada. Se on velvoittanut ahkeruuteen, sillä on työn päivä. On siivottu ja paistettu 52 munkkia. Muut ovat haravoineet pihaa, minä en sinne vielä ehtinyt.
Kahvinkeitin rupluttaa loppuruplutuksiaan - lähden tästä munkkikahville.

Hyvää vappua!


4 kommenttia:

  1. Me tehtiin radikaali päätös ja jätettiin munkit paistamatta! Joka vappu oon paistanut, pari on syöty, loput pakastettu ja sinne ne on unohtunut pakkasen perälle seuraavaan vappuun asti. Niinpä ostin kahvilasta neljä munkkia että jokainen sai kerran munkista suun makeaksi. Ehkä joskus kokeilen munkkien paistoa taas uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulin, että nuo säilyy pakkasessa pidempään, kun laitoin parikymmentä sinne. Heh heh, helppo hakea päiväkahville, lämmittää, pyöräyttää vähän sokerissa. Nopsasti hävisivät :D!
      Minulta kyseltiin miksi teen munkkeja vaan kerran vuodessa, mutta taidan silti pysyä tässä perinteessä. Ajatustasolla iso operaatio ja en oikein pidä rasvankärystä. Säilyypähän hohto näissäkin kotitekoisissa jutuissa, kun kerran vuodessa syödään!

      Poista
  2. Ihana postaus taas kerran.. Jotenkin niin elämän makuinen ja hauska. Nauratti nuo sämpylät ja suklaapiirakka :D Kuinka hyvä syy onkaan jäädä sisälle tylsänä iltana kun laiskottaa, vaikka ei vettäkään sataisi.. Alkaa leipomaan tietäen että saa sitten maistaa jotain ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Herkkuja on maisteltu :D Munkin onneksi loppuivat, ettei "joudu" joka päivä ottamaan niitä kahvin kaveriksi. Mulle leivonta on sellaista kausittaista. Välillä menee pitkään, etten tee mitään, sitten tulee oikein innostuksen puuska.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!