torstai 21. huhtikuuta 2016

21.4.

Puhukaa rahasta.

Kuuntelin alkuviikosta ihmistä, joka on työkseen tekemisissä nuorten kanssa niissä tilanteissa, kun taloudelliset asiat alkavat mennä pieleen.
Yksi hänen ajatuksensa oli tämä: Suomessa pitäisi puhua enemmän rahasta. Ehkä siitä puhutaan tyylillä "no ei ole rahaa" tai "voin päästää vaimon kaupungille, jos pankkikortti jää kotiin" tai "ei nyt osteta sitä lelua, koska ei ole rahaa" ynnä muuta sellaista.
Mielletäänkö rahasta puhuminen jotenkin leuhkaksi?
Voisiko siitä puhua ihan tavallisesti ja asiallisesti, tosiasiat todeten? Ei valittaen, kadehtien tai puheenaihetta vaihtaen.
Rahaan liittyy paljon tunteita. Ja jos tunne on häpeä, ei taloussotkujen keskellä uskalla sanoa kenellekään mitään, koska rahasta ei ole puhuttu silloinkaan, kun kaikki on kunnossa.

Lasten pitäisi saada tietää, mitä tavarat maksavat. Luennoitsijan mielestä on väärin antaa lapselle raha, jolla hän ostaa esimerkiksi kivan lelun tai karkkia miettimättä ensin, mihin rahan voisi käyttää tai voisiko sitä säästää jotakin isompaa varten.
Oma lapseni kysyi yksi päivä, paljonko minun palkkani on. Mutisin jotakin epäselvää, vaikka olisinhan voinut vastata selvästi sen rahamäärän.

Aloitan nyt rahasta puhumisen ja aion jatkaa tätä kotioloissakin, jos on sellaisia tilanteita. Vaikenemalla siirrän opittua kulttuuria ja mahdollista rahaan liittyvää häpeää eteenpäin.
Olen tällä hetkellä ansiotyössä ja minulla on säännöllinen kuukausipalkka. Se on aivan eri asia kuin vaikka silloin, kun olin kotihoidontuella ja kävin osa-aikaisesti tuntitöissä. Se, että olen töissä, johtuu siitä, että minulla on ollut mahdollisuus opiskella ammattini. Se on verottanut yhdessäolon hetkiä lasten parista, mutta tuonut jotakin muuta. Se, että olen töissä, on vaatinut omaa aktiivisuutta ja joistakin asioista luopumista. Kun muutimme tähän kaupunkiin, otin kuukauden kuluttua yhteyttä paikalliseen lehteen ja tarjosin juttuideaani. Sain oman viikoittaisen palstan, johon kirjoitin juttuja reilun parin vuoden ajan. Samalla sain kaksi kesätyökokemusta lehden toimituksesta (ensin kieltäydyin, mutta sitten astuin silmät kiinni tuntemattomaan ja selvisin toimittajan tehtävistä). Nuo lehtihommat toivat säännöllisen muutaman sadan lisäeuron tulon kotihoidon tukeeni.

Tällä hetkellä en tiedä maitolitran hintaa (tämä on Suomessa mittari sille, että rahankäytössä ei ole mitään tolkkua), koska taloustilanteeni on se, että voin ostaa maitoa katsomatta sitä litrahintaa. Olen ostanut lapsille välikausivaatteita vertailematta kaikkia mahdollisia tuotteita ja tilaamalla vaatteet netistä, koska se on helppoa ja nopeaa - voin valita juuri ne housut, joita nyt tarvitaan ja saada ne kotiovelle. Olen ostanut sellaisen tuotemerkin, josta minulla on hyviä kokemuksia ja jonka olen saanut myöhemmin myytyä kirpputorilla.
Pari viikkoa sitten pidin kirpparipöytää, jossa möin noita käytettyjä lastenvaatteita ja tienasin 107 euroa.
Neulon koko ajan myssyjä, joita myyn ja joista maksan verot. Alkuvuoden aikana olen ostanut lankoja noin 500 eurolla. Viime vuonna "myssytuloni" olivat 100 euron mätkyt. Koska olen ansiotyössä, minulla on mahdollista harjoittaa mielenvirkistyksenä tätä itselleni elintärkeää harrastusta ilman että saan siitä taloudellista hyötyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!