maanantai 18. huhtikuuta 2016

18.4.



Mitä ajattelin tänään?

Heräsin kelloon 6.55. Luin yöllä tulleen viestin: hoitaja oli sairastunut. Äkillinen muutostilanne pisti ajatukset liikkeelle ja unet karisivat silmistä. Viesti töihin, soitto miehelle.
Sitten takaisin peiton alle, ja tunnustan, että ei harmittanut maanantaiaamuna kello 7 pujahtaa vielä hetkeksi hämärään huoneeseen, kun koululaisetkin jatkoivat uniaan.
Pian viereeni hiipparoi pienin kolme uniharsoa kainalossaan.
"Tule tähän isin paikalle vähäksi aikaa", minä sanoin.
Lapsi tuli ja kaivautui suuren peiton sisälle. Ajattelin, että on ihana nukkua noin: pehmeä tyyny, suuri peitto, jonka alta jalat eivät tule esille ja kylmiksi.
"Äiti, laula mulle jotakin", hän sanoi.
Voi että, lauloin sille eilen päiväuninukutuksen aikana Mirri sairastaa, Emme me pienet koiranpennut, Jouluaamuna aikaisin ja lopuksi Siunaa ja varjele meitä. Tuon virren aikana lapsi silloin nukahti.
Nyt aamulla en uskaltanut laulaa, ettei toisella puolellani nukkuva tyttö heräisi (vaikka mitäpä se olisi haitannut, jos olisi aamulla herännyt, kun äiti laulaa peiton alla).
Makasimme hetken ja lähdimme sitten keittiöön.
Koira pomppi eteisessä niin kuin se joka aamu pomppii, koska ei muista, että olemme illalla viimeksi nähneet.

Laittelin veden kiehumaan ja kahvia itselleni. Nappasin aamuradion päälle (aamuissa on parasta tämä: Yle yksi ja sen aamu-utuiset sävelet; he valitsevat unista aamumusiikkia, joka ei ole liian virkistävää).
Kävimme taputtelemassa tokaluokkalaista hereille. Hän kysyi miten olin vielä kotona ja selitin, jolloin hän virkistyi:
"Sähän voit sitten käyttää koiran!" (Nimittäin koiran aamupissahommat olisivat muuten jääneet pojalle, koska hänelle oli sovittu aamuvuoro, isommalle koulun jälkeinen vuoro.)
"No niinpä voin", minä sanoin.

Kuopus söi aamupalaksi banaanin, pari haukkua leivästä, yhden leikkeleen ja kaakaota. Loput leivästä hän antoi koiralle, joka odotti taas tuolin vieressä, koska parhaat jämät jäävät aina tuolta kaksivuotiaalta.
Me muut söimme näkkäriä ja kauraleipää, kaakaota ja kahvia, d-vitamiinit ja maitohappobakteerit.

Kirjoitin yhden onnitteluviestin ja viisi sähköpostia puhelimella. En jaksanut korjata kirjoitusvirheitä, vaikka yleensä olen tarkkana, että jos sanaan kuuluu "e" korjaan sen "e:n" enkä hyväksi viereistä r-kirjainta. Nyt hyväksyin.

Tyttö heräsi ja kerroin, että hoitaja on kipeä. Tyttö nyyhki hetken, koska asia harmitti. Sitten hän rupesi itkemään, ettei halua, että minä menen töihin. Sanoin, että isi tulee hoitamaan, en lähde vielä.
Kun kaikki olivat heränneet, lähdin käyttämään koiran. Vetäisin yöpaidan päälle tuulihousut ja toppatakin, pipon päähän. Yöpaita surttaantui kamalaksi möykyksi takin alle ja ajattelin, että jospa kukaan ei kiinnittäisi siihen huomiota.
Koira haisteli ja teki kuusi pissaa ja yhden pienen kakan, joka keskeytyi luultavasti, koska hän näki tietä pitkin tulevan tutun rouvan. Juttelimme liittymässä hetkisen ja jatkoin sitten sisälle. Tokaluokkalainen tuli ovella vastaan kaverin kanssa, kello oli 8.35.

Letitin tytön hiukset, vaihdoin pienimmälle vaipan ja vaatteet. Sitten he menivät pelaamaan pikkukakkosen pelejä. (Tässä tunsin pistoksen, että olen lasten kanssa poikkeuksellisesti kotona ja he pelaavat. Mutta he näyttivät tyytyväisiltä ja minä olin tyytyväinen omissa hommissani, joten päädyin siihen, ettei tästä mene lapsuus pilalle.) Petasin sängyt, siivosin keittiön, laitoin liinavaatteita pyykkikoneeseen, kuuntelin nelosluokkalaisen enkun sanojen lukemista, etsin materiaalilaatikostani tehtäviä kouluun, laitoin hiukseni.
Isompi koululainen lähti. Mietin, että puenko jo mekon vai pesenkö ensin hampaat. Monesti räiskin nimittäin hammastahnaa vaatteilleni. Puin kuitenkin kaikki: mekon, syysruskan värisen villatakin ja huivin ja menin pesemään hampaita. Tiputin yhden löntin hammastahnaa mekon helmalle. Ajattelin, että ei voi olla totta, mutta oli se kuitenkin.

Mies tuli kello 9.50, lähdin töihin.

(En jaksa kirjoittaa "Mitä ajattelin tänään" -koska kolmesta ensimmäisestä tunnista tuli jo niin paljon. Oppilaat lähtivät jo ja naputtelin tämän valmiiksi, sillä olin jo aamulla aloittanut tekstin ajattelun, kun viikon alku oli niin yllätyksellinen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!