perjantai 1. huhtikuuta 2016

1.4.



Voi kun katsoin tänään tuota tyttöäni! Kävimme yhdessä neuvolassa; kovin oli herttainen tyttö. Lähtiessä hän parahti kotipihalla, ettei ole muistanut harjoitella yhdellä jalalla hyppimistä! (Mutta hyvin sujui: toisella jalalla reilut 60 loikkaa, toisella reilut 40.)

Tullessa pyöräillessä ajattelin, että olemme kovin erilaisia.


  • Hän kulkee silmät avoimena ja luottavaisena maailmalla (itse kökötän sohvan nurkassa enkä mielellään siirry siitä).
  • Hän pakkaa reppunsa ja olisi heti lähdössä yökylään sinne ja tänne (itse mietin, että miten voisin välttää yöpymiset muualla kuin omassa sängyssä).
  • Hän viihtyy ulkona ja kaivaa maata paljain käsin; keväisin kädet muuttuvat ruskeiksi ja paksunahkaisiksi tuulen ja hiekan myötä (minäkin kaivelen maata, mutta vasta kesällä, kun multa on lämmintä ja pehmeää).
  • Hän kerää laatikkoon kyniä, paperinpalasia, tyhjiä muovirasioita, tyhjiä pahvirasioita, nukenvaatteita, vanhoja avaimia, muistipelikortteja, likaisia sukkia [koska ne on nopeampi laittaa sinne kuin viedä pyykkikoriin] (itse välttelen kaikenlaisen roinan säilömistä ja saan sätkyn, kun vain kurkkaan noihin laatikoihin).
  • Hän ei pelkää mitään, menee vaan eteenpäin ja tietää, että pärjää (minä mietin, että mitkähän asiat tässä nyt voivat mennä pieleen ja kylläpä on rankkaa ja mitähän tästäkin seuraa).


Sieluni silmin näen meidät sitten, kun hän on aikuinen. Hän kulkee ja menee, huiskauttaa hiukset olalleen ja nauttii elämästä. Minun ryhtini on painunut ja kuvailen tarkasti, miten luitani on kolottanut aivan erityisellä tavalla ja miten uuvun, kun ajattelenkin viikkosiivousta.

Mutta on meissä jotakin samaa.
"Äiti, katso miten hieno kuu!" hän sanoo.
"Vesipisarat kimmeltävät ruohossa kuin lasinäkinkengät", hän sanoo.
Sellaista puhetta minä ymmärrän.

2 kommenttia:

  1. Ihana tyttö sulla! Ihana äiti hänellä! Niin erilaiset mutta kuitenkin niin toisiaan täydentävät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!
      Tuo on ihmeellistä, miten erilaisia voidaan olla! Ja sitten on taas niitä lapsia, joista tunnistaa monia samoja piirteitä kuin itsellä.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!