keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

23.3.



Lapset notkuvat kaupan kulmilla. Jollakin on ollut rahaa ja hän on ostanut karkkia ja limsaa melkein kaikille. Toiset hörppivät mahtavin hörpyin limsojaan. On tiistai-ilta, taivaalla loistaa täysikuu, ilmassa on yhtä aikaa talvinen pakkanen ja kevään tuoksu.
Niillä, jotka jäävät ilman limsaa, on paha mieli. Voi että, minä ajattelen. Siinä ostetaan rahalla kavereita, älkää olko pahoillanne, sillä kaverit tulevat muulla tavalla. Tuo kestää ehkä vain sen sokerisen hetken, kun limsa valuu kurkusta alas.
Ajatus, että omat lapset viettävät aikaansa kaupan oven pieliin nojaillen, saa sisukseni kiemurtelemaan. Päästänkö? Haenko pois? Onko tämä ainoa tapa viettää aikaa, kun vuodet kuluvat? Kenen kanssa kannattaa olla kaveri? Voiko vanhempi määrätä kaverisuhteita? Miltä tuntuu siitä vanhemmasta, jonka lasta olisin rajaamassa pois?

Pitäisin vielä mielelläni tässä aivan lähellä.
Kirjoja, Aku Ankkoja, taikinakupin kaapimista kun olen leiponut, villasukat aamuisin jalkaan, koiran taluttamista peltohankien yllä, perjantaina karkkipäivä ja lämmintä kaakaota iltapalaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun viestistäsi!