maanantai 7. maaliskuuta 2016

7.3.



Jokin hiljainen sisälläni iloitsee, kun kaukaa katson valaistuja rinteitä. En mene laskemaan, katson vain. Valot lumisen maiseman keskellä ovat kauniita. On ilta, tähtäilen huonolla puhelimellani yhden kuvan. Kun käännyn ja laitan puhelimen taskuun, valot sammuvat.

Jokin hiljainen sisälläni iloitsee, kun lomasta ja lumisista maisemista huolimatta ehdin neuloa, joka välissä muutaman puikollisen. Minulla on mukanani harmaita, vaaleansinistä, mustaa, puuterista oranssia, pinkkiä, valkoista ja vaaleanpunaista lankaa.
Pinosin hetki sitten nuo valmiit pöydälle. Ja kas, kuvaan tulivat juuri samat sävyt kuin rinnekuvaan. Ihmeellistä.

2 kommenttia:

Ilahdun viestistäsi!