sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

27.3.



Kun vaatteeseen liittyy tunne.

Ennen kuin minulla oli yhtään lasta, haaveilin, että tytölle ostan sitten Marimekon Iloisen takin. Se oli jokin tyttöyden syvin ilmentymä.
Myöhemmin haave toteutui, kun sain yhden tytön ja puolivuotiaana hän sai ensimmäisen Iloisen takkinsa,
Kun pituutta kertyi tytölle lisää, hankin toisen ja sitten vielä kolmannen mekon.
Iloinen takki ilahduttaa aina ja sykähdyttää mielessäni sitä vanhaa ajatusta jos minulla joskus on tyttö.

Tyttö on kasvanut, ja ruskeapohjainen Iloinen takki roikkuu vaatehuoneen hengarissa hyvin vähän käytettynä. Tyttö pukee muuta ja kiemurtelee, jos tuo mekko napitetaan hänen ylleen.
Mielikuvissani näkisin lapseni mielellään sellaisina Ristomatti Ratian 1970-luvun lapsina raita- ja pallopaidat yllään, ja Iloinen takki istuisi siihen näkymään täydellisesti.
Mutta vaatemuoti muuttuu; on kimallepaitaa, legginssejä, nöyhtäisiä tekokuituneuleita ja paljon muuta ei-yhtään-1970-lukumaista. Yritän sopeutua siihen.

Eilen lajittelin kirpputorille meneviä vaatteita. Kolme Iloista takkia jäi vielä laatikon pohjalle: en vain voi myydä niitä, vaikka kukaan ei käytäkään.

8 kommenttia:

  1. Juuri tuo asia on täälläkin mielessä. Neidin oma tahto ja äidin ihanat mielikuvat omasta tytöstä marimekoissaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin! Silloin kun olivat pienempiä, onnistui tämä omien vaatemieltymysten toteuttaminen paremmin. Tokihan tuota tarvivat omaa tahtoa. Mutta aika rumia vaatteita on monet nykyiset muotijutut :/ Mieluummin ite kattelisin noita klassikkokuoseja!

      Poista
  2. Minä en taas oo juuri koskaan syttynyt tuolle kyseiselle takille :D siis sinänsä siinä ei oo mitään vikaa, jos nään jollain pikkutytöllä niin katson että nätti mekko, ihana tyttö..
    Mutta että omille! Ehei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, että tämä vaatekappale jakaa mielipiteitä. Se on esimerkiksi vähän hassunmallinen leveydessään. Mutta niin mahdottoman herttainen! :) Ehkä mulla liittyy tähän tykkäämiseen myös muita mielikuvia, joita liitän Marimekkoon: raita- ja pallokuosit, tämä takki ja monet muut on vaan niin ihania! Ja helppoja: kun vetää ylleen tuollaiseen riemullisen takin, se riittää jo, ei tartte muita asustuksia miettiä!

      Poista
  3. Jos saan joskus oman tytön, lainaan niitä ihania Iloisia takkeja oikein mielelläni, jos raskit niitä lainata. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ilomielin lainaan! Aika vähälle kulutukselle ja käytölle jäävät yhden tyttösen käytössä. Ja minäkin oon kaikki kirppareilta ostanut, joten ovat nähneet jo monta käyttäjää ja silti vielä aivan uudenveroisia!

      Poista
  4. Minä sain kolme tyttöä (90-luvulla) mutta ei ollut varaa Iloiseen takkiin. Viiden pojan jälkeen unohdin koko haikuni, mutta sitten tuli tyttärentytär ja hän sai mummulta Iloisen takkinsa <3 joten samat aatokset täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon ostanut kirppareilta, en uutta raskisikaan. Mutta jokin ihmeellinen ajatus tuohon liittyy, kai se on jotakin oman lapsuuden kaipuuta ja huvikumpumaisuuden ihannointia. Mutta mikä nykyvaate säilyy sellaisena, että sitä vielä parinkymmenen vuoden päästä muistellaan ja haikaillaan? (Ei mikään.)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!