perjantai 18. maaliskuuta 2016

18.3.


Taas ne tulevat: kevätillat, jolloin taivaanrannassa on vaaleanpunaista.
Poljen yksin hiljaista tietä, pyörä mutkittelee jäämuhkuroiden päällä. Ei haittaa, tällaista on vain keväällä!
Kiskon sisälleni tuoksua, joka tuntuu vain niinä iltoina, kun talvi alkaa kääntyä kevääseen. Tuoksuuko vieläkin, jos kuusi kertaa peräkkäin nuuhkaisen? Tuoksuu!


Herkkyystesteistä voin taas raksia kohdan
(x) Kun näen kaunista luontoa, minut täyttää riemu.



4 kommenttia:

  1. Voi, nyt sait mut pikkasen ikävöimään sinne vuodenajan puolesta! Sen teki tuo sun kertoma tuoksuttelu..parasta melkeen on vuodenaikojen vaihtumiset toiseen, luonnon tuoksut, tapahtumat ja värimaailmat niisä siirtymävaiheissa. :)
    Ja ajattelepa sitä tunnetta pyöräilessä kun asfaltti alkaa näkyä ja tuoksuu keväältä.. :)

    Mää rastitan saman kohan!
    Ihanaa viikonloppua sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla on nautittu myös tuosta, kun asfaltti alkaa paljastua lumen alta. Kylläpä on kiva pyöräillä! :) Kevättalven illoissa on kyllä ihmeellistä taikaa - en yhtään ihmettele, että vuosia sitten yhtenä sellaisena iltana menimme kihloihin! <3

      Kiitos samoin, mukavia päiviä sinne!

      Poista
  2. Onpa kaunis kuva. On kyllä mahtava nähdä jälleen kirkkaan sininen taivas ja iltaisin kauniit auringonsävyttämät laskut. Ihana kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on ihana, aina vaan, vaikka sen joka vuosi saa kokea! Illat erityisesti. Eilenkin nautin niin, kun hanki kantoi, aurinko paistoi ja samalla vielä pakkanen nipisteli poskia.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!