lauantai 27. helmikuuta 2016

27.2.

 Selvitys tästä aamusta:

Toissapäivänä näin tämän kuvan. Sen jälkeen olen häpeillen painanut päätäni ja murehtinut peittohistoriaani. Olen muka luullut, että osaan tehdä peittoja ja huomaamatta juminut samoissa ideoissa ja sommitelmissa. Mutta että värejä voisi asetella noinkin!

Tänä aamuna koitti sopiva aika. Kangaspinoja ja valmiiksi leikattuja tilkkuja on kertynyt - tämä sateenkaarimalli on juuri sopiva tyyli tuhota kankaita!
Pojat pelasivat Harry Potter -peliä. Tyttö yökaverinsa kanssa leikki nukella (hyvin pitkän aikaa he keskustelivat onko nuken nimi Sofia Cecilia, Eleonoora, Leonore vai Leonora. Näyttävät kuninkaalliset nimivaikutteet kulkeneen tänne Pohjanmaalle). Sen jälkeen he siirtyivät viereeni tekemään hamahelmillä. Samalla kun silittelin tilkkuja, silitin myös helmiteokset (ja huomasin, että hamahelmiensilittämistaitokin meinaa ruostua käytön puutteessa: osa helmistä ei meinannut tarttua toisiinsa, osan litistelin liian littanaksi). Kuopus kuljeskeli yhä yövaippasillaan (huom. lastensuojelu!)

Peiton tekeminen oli helppoa: vaaleanpunaisia, keltaoransseja, punaisia, vihreitä ja sinivioletteja palasia. Yhä vieläkin hämmästelin, miten en ole aiemmin hoksannut tällaista!
Pojat siirtyivät mäen laskuun, tytöt pelaamaan Hertan maailmaa.

Ommellessa ajattelin, että kun on valmista, rämäytän peiton valkoista hankea vasten kuvattavaksi.
Peitto valmistui kello 10.34, kumpparit jalkaan, kamera kaulaan, takki yöpaidan päälle. Muutama kuva, takaisin sisälle. (Kuvatessa hymistelin tutkimukselle, jonka muistan lukeneeni: käsityöläiset arvostavat omia kötöstyksiään enemmän kuin muut katsojat. Siitä viis - mielestäni tästä tuli kaunis!)

Sieluni ja mieleni virkistyi niin, että vaihdoin kuopuksen vaipan ja ryhdyin kuorimaan perunoita ja porkkanoita keittoa varten.
Tuolilla oleva kangaspino jäi vielä odottamaan raidoksi muotoutumistaan, joten jokunen peitto on tulossa.


15 kommenttia:

  1. Ihana tarina. Just näin se menee. Jaksaa kuoria potut, jos saa ensin ommella vähän. Ihana peittokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellistä, että se on tuota! Jokin purkaus tulee itsestä ompelun kautta ulos, sen jälkeen makkarakeiton tekeminen tuntuu kivalta puuhalta.

      Poista
  2. Ihanan värinen tilkkuläjä ekassa kuvassa ja tuo valmis peitto on kyllä tosi herkku!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vielä jäi tilkkuja tuhottavaksi! Aina välillä teen päätöksen, etten osta yhtään kangasta ennen kuin entiset on ommeltu. Mutta sitten tulee vastaan jokin vastustamaton (kuten tuo punavalkoinen sydänkangas, joka on vanha liina, muutama viikko sitten).

      Poista
  3. Ihanaa tilkutusta kaikilla malleilla. Ja mukavia sanankäänteitä taas kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä erittäin hurahtanut tilkkuihin. Niiden säännönmukaisuus ja järjestelmällisyys sopii jotenkin luonteeseeni. Kiitos viestistä! :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin! Odotan, että vuorokausiin tulisi lisää tunteja, jotta voisin tehdä enemmän näitä ;)

      Poista
  5. Ihana täkki! Tuolla tyylillä sais mukavasti pieniäkin tilkkusatseja menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuolla lailla sais kyllä kankaita tuhottua (kun vaan olisi sitä aikaa...)

      Poista
    2. Jep, tuolla lailla sais kyllä kankaita tuhottua (kun vaan olisi sitä aikaa...)

      Poista
  6. Voi ihana täkki! Minullaki olisi lähes metriä korkea pino kaikenlaisia puuvillakankaita ajalta jolloin ompelin yötä päivää. Silloin mulla oli ne lisätunnit vrk:ssa, nuorena ja hulluna, innokkaana ompelijana. Nytkin on välillä aamuisin se yksi lisätunti, mutta se menee aamukahvin juontiin ja neulomiseen. Kuka ompelisi nuo mun kankaat tilkkutäkeiksi? HÖH! Pitäiskö mun delegoida jälkikasvulle, että innostuisivat muuhunkin kuin lastenvaatteiden ompeluun. Mitä sulla on noissa tilkkujen ja pohjakankaan välissä? Vai onko mitään pehmikettä? Jos saan udella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin niitä kankaita jostakin syystä kertyy, vaikka olen nykyisin aika laiska ompelija. Mieluummin neulon, jos pystyn :)

      Laitan yleensä taustaksi vain fleecekankaan. Tulee mukavan pehmeä ja notkea peitto. Osaan olen laittanut myös ohuen vanun ja puuvillakankaan tai vanun ja flanellikankaan. Mitä milloinkin sattuu olemaan!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!