keskiviikko 24. helmikuuta 2016

24.2.


Väsyn aina välillä tähän maailmaan.

Tänään uuvutti sellainen ajatus kuin kuvien paljous.
(Valokuvat ovat ihania, en sitä kiistä. Kuten tuokin yllä oleva arkinen kuva muutaman vuoden takaa. Lapset siinä sormivärien kanssa, pienimmällä näköjään paidassakin väriä.)
Yksi uuvuttava ajatus on se, että niitä kuvia pitäisi järjestellä albumeihin ja muihin järkeviin tallennusmuotoihin. Olisiko se helpompaa, jos kuvia ei olisi niin paljon?

Luen paljon blogeja. Välillä väsyn siihenkin. En jaksa katsoa kaikkea kiinnostavaa läpi, koska visuaalisia ärsykkeitä tulee niin paljon. Niin paljon kaunista, niin hienoja kuvia, niin nättejä sisustuksia, niin kivoja kuvakulmia, niin hienoja ideoita, niin kaunista luontoa! En pysty vastaanottamaan sitä kaikkea ihanuutta ja niinpä lopetan lukemisen.
Blogien lisäksi on vielä lehdet (sanomalehdet, naistenlehdet, perhelehdet, sisustuslehdet, ruokalehdet, urheilulehdet...). Kaikki täynnä kuvia! En pysty lukemaan.
Sitten olisi vielä maailman kauneimmat Instagram-tilit, joihin on koottu ihania kuvia ihmisten arjesta (tai sitten selfieitä teksteillä #happy #girl #mylife jos suoraan sanon, tähän ei aikani enää riitä).

Helppo ohje on se, että älä katso kuvia, älä lue, älä syvenny niihin lehtiin.
Mutta mietin myös sitä, että onko jokikinen päivän hetki kuvattava? Ja jaettava kaikille? Onko kuvilla enemmän merkitystä, jos niitä ei ole niin paljon? Mitä jos jokin asia olisikin vain mielessä tallessa?



2 kommenttia:

  1. Olipas ihanaa tekstiä taas kerran. Sinun ajatuksiisi voin joka kerta yhtyä, vaikka harvoin kommentoin mitään.
    Minä henk.koht. en ole facessa enkä missään instassakaan. Vastustan kaikkea kumpaakin, koska olen huomannut sivusta mikä niiden tarkoitus on... jätän kuitenkin ajatukseni tarkemmine erittelemättä, koska siitä ei tulisi yhtä kaunista teksitä kuin sinun tekstisi.
    Minäkin joskus mietin, että miski ihmeessä pitää joka tilanteesta ottaa kuvat. Itse tykkään tallettaa vain elämän helmiä, arjessa toki ne kaikki parhaat helmet on. Mutta..mutta... Ommellaan kauniita vaatteita ja otetaan "pikakuvat" instaan ja sitten paremmat "blogikuvat". Hohhoi... ei vaan minua jaksa moinen kiinnostaa.
    Blogit ovat tylsiä, jos ei ole kuvia, jorten hyvä kun kuvia kutienkin otetaan ja jaetaan. Kuvan ei kuitenkaan minun mielestä tarvi aina liittyä tekstiin. Mutta en kaipaa mitään vimosen päälle tällättyjä kuvia. Ahdistun niistä ja lopetan sellaisten blogien lukemisen. Toki blogeista saa ideoita, sitä en kiistä, mutta elämä on ihan mukavaa kun sitä vaan elää eikä joka hetki mieti mikä voisi olla paremmin ja mitä kohtaa ehostais jotta on blogiin laittaa jotain uutta. No joku saa voimaa siitä, ja saakoon. Minä saan voimaa perusarjesta. Tunne yliherkkyyttä itsessäni tunnistan, ääni yliherkkyys ehkä voimakkaimpana, ainakin tällä hetkellä, kun korva on alkanut tinnittään.
    Voin siis helposti samaistua ajatuksiisi, ja tykkään blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä sinulle!
      Minä olen Facebookissa. Välillä olin pois, mutta palasin takaisin. Tykkään siitä, että sitä kautta voi hieman pysyä kärryllä kaukana asuvien tuttujen elämästä. Paljon siellä on sellaista mitä en ymmärrä, mutta itse voin valita mitä julkaisen :)
      Välillä mietin sitä, että eletäänkö elämää sillä tavalla, että siitä saa hyviä kuvia ja muistoja muille jaettavaksi. Että mietitäänkö tilanteet siten, että miltä tämä näyttää fb:ssä tai muuten jaettuna? Joskus tulee sellainen olo.

      Blogit ovat tietyssä määrin ihania, olenhan itekin yli kuusi vuotta täällä roikkunut ja monia kirjoittajia seuraan. Arvostan kuitenkin enemmän sitä, että saan teksteistä jotakin itselleni kuin että seuraisin vain uusimpia ostoksia ym. Blogimaailma on monesti todella kulutuskeskeinen, sitä vierastan. Omalla blogilistallani on kaikenlaisia blogeja, niillä jokaisella on syynsä olla listalla ;)
      Seuraaminen myös voi laajentaa omaa maailmankuvaa. Sitä pidän tärkeänä: etten jäisi vaan omaan kuplaani vaan muistaisin ihmiselämän monenkirjavuuden.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!