tiistai 16. helmikuuta 2016

16.2.


Yksi lempikuvistani.

Että saan elää tällaisia hetkiä:
Olen kirjastossa, käsissäni kasa kirjoja.

Elän päivän parasta hetkeä: kirjat ovat vielä avaamattomana sylissäni. Pian aloitan lukemisen; tartun ensin Upeaa työtä! -kirjaan, sillä viime aikoina olen miettinyt motivaation merkitystä työn tekemisessä ja jaksamisessa.

Tieto on tallessa kansien välissä ja se on minun saatavillani, kun vain tartun kirjaan ja luen. Rakastan sitä (olen puistatellut sitä, miten rakastaa-sanaa käytetään väärin, mutta tässä yhteydessä sitä on käytettävä). Rakastan tietoa, joka lisää ymmärrystä ihmiseen, ihmisen toimintaan ja maailman jäsentymiseen. Emme heittelehdi täällä sattumanvaraisesti, vaan monille tekemisille ja sanomisille on selitys.

Suurimmat elämykseni olen kohdannut kirjojen kanssa.
Huhtikuisina kevätöinä, kun valo alkoi kiivetä puiden takaa, istuin ruskeassa nojatuolissa (joka on sittemmin myyty), yöpaita surtattuna varpaiden alle, kainalossa vauva, jonka mielestä öisin kuului valvoa. Luin Täällä Pohjantähden alla -teosta. Pyyhin kyyneleitäni, kevätyö vaaleni, vauva torkkui, en voinut lopettaa.

Vuosia sitten luin kirjaa, jossa kerrotaan Annasta ja Emiliasta, kaukana olevista siskoistani. Meitä siskoksia onkin enemmän: osa jo vanhoja, osa vielä tyttösiä. Anna ja Emilia ovat olleet hahmot, joihin olemme kiintyneet, osa koko elämänsä ajaksi. Kun sain valmistumiseni johdosta rahaa, ostin tuon tyttökirjatutkimuksen omaan hyllyyni (se on tuo vihreäkantinen paksu opus valkoisten laatikoiden alla olevalla hyllyllä).

Ja vielä Ollin oppivuodet, jota opettaja luki meille ääneen, kun olimme tokaluokkalaisia. Siitä alkoi Anni Swan -rakkauteni. Ulla ja Mark ovat seuranneet minua yli kahdenkymmenen vuoden ajan; jopa niin, että meinasin jossakin vaiheessa laittaa lasteni nimiksi kirjan henkilöiden mukaan Sofia, Anna, Jonathan, Ulriikka. En kuitenkaan laittanut.

(En luettele tähän kaikkia kirjarakkauksiani ja se tuntuu melkein väärältä; jollekin kirjahyllyni helmistä saattaa tulla paha mieli, kun en mainitse sitä.)

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti. Kiva löytää toinen yhtä "kirjahullu" kuin mitä itse olen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kirjat - mahdollisuus elää monta elämää, kun voi sukeltaa monenlaisiin tarinamaisemiin!

      Poista
  2. Täälläkin yksi kirjahullu jota on itkettänyt Täällä Pohjantähden alla.. Ihan huikea teos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi parhaista! Sen voi lukea monta kertaa eikä tunnelma kärsi siitä.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!