perjantai 12. helmikuuta 2016

12.2.


Pienenä kävin papan kanssa Virtasen kaupassa, jossa Anja-kauppias hymyili minulle aina tiskin takaa ja kyseli mitä kuuluu. Siellä oli kiva käydä: pikkuinen kauppa, muutama käytävä, henkilökunta, joka aina ihmetteli, että miten olenkaan niin äitini näköinen.
Hetkeksi minun ja Anjan elämät leikkasivat toisiaan ja se jäi mieleen.

Muuan Johanna, joka avusti lämminsydämisenä ammattilaisena tyttäreni synnytyksessä ja jäi ikuisesti mieleeni. Hän ei minua välttämättä muista, koska on hoitanut lukemattomia samanlaisia tilanteita, mutta hetkeksi elämämme leikkasivat toisiaan.

Vanha taiteilijamies, jonka kanssa juttelin, kun kevätaurinko alkoi kiivetä maiseman ylle. Emme ole tuttuja, mutta lyhyen keskustelun aikana ehdimme puida syntyjä syviä. Kun lähdin, halasin häntä ja se tuntui täysin luontevalta, vaikka en ole halailijaihminen. Hetkeksi elämämme leikkasivat toisiaan.

Yllä oleva kuva on viime kesälomareissultamme, Pysähdyimme tavalliselle levikkeelle, joita Suomen teiden varsilla riittää. Teimme asuntovaunussa reissuruokaa: nuudelia ja kanaa. Levikkeelle alkoi kertyä autoja, joista purkautui juhlapukuisia ihmisiä. Ja lopulta: morsian ja sulhanen sekä neljä ystävätärtä samanlaisissa puvuissaan.
Oli kesä, me söisimme kohta nuudelia. Tiirailin kamerani lävitse seuruetta, kun he kevein askelin kulkivat tielle, valokuvaaja meni edeltä ja napsi kuvia. Autot tiellä pysähtyivät. Ilo kupli minussakin: hulmuhelmaisilla oli ikimuistoinen juhlapäivä edessä.
Joku on mennyt viime heinäkuussa naimisiin, ja hetkeksi meidän elämämme leikkasivat toisiaan eräällä parkkipaikalla.

6 kommenttia:

  1. Mua hirveästi nauratti, kun luin tämän kauniin jutun. Etkä ikinä arvaa, miks. No siksi, kun olisin luullut, että "elämät leikkaavat toisiaan" -sanonta olisi ollut sun inhokkilistalla. ;D
    Sun listat on aina niin piristäviä, vaikka tykkäänkin puolijauhoisista omenoista. (Tällä hetkellä kaupoissa on jättiläiskokoisia Jonagold-omppuja -ihan huippuja!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh, nyt osui ja upposi! Nimittäin kun kirjoitin tämän, tulin myöhemmin katumapäälle ja meinasin käydä poistamassa koko tekstin. Sitten kasvatin itseäni, että jätän tämän näkyville, että tällaistakin tuli joskus kirjoitettua. Kieriskelen oikeastaan hirvittävässä tuskassa tämän kaunosieluisuuteni takia, mutta nyt teksti töröttää näkyvillä :D
      (Sisältö on kuitenkin totta; olen miettinyt paljon, millaisia ihmisten kohtaamiset ovat. Osasta jää suuri merkitys loppuelämän ajaksi asti).
      Listoista minäkin tykkään. Voisin oikeastaan kirjoittaa vain listoja. Tyyli näyttää periytyvän jo eteenpäin, kun yksi lapsista kirjoittelee listoja "Maailman parhaat hiihtäjät TOP15" tai "Suomen parhaat hiihtäjät" tai "Maailman parhaat jääkiekkoilijat".

      Poista
    2. Joo, tuo elämien (eikö tuota voi taivuttaa mitenkään kauniimmin?!) leikkauspisteajatus on mielenkiintoinen!
      Älä suotta kieriskele hyvän jutun takia! <3

      Poista
    3. Elämöiden :D
      Ei voi taivuttaa.
      Yritän kestää tämän :D

      Poista
  2. Voi Virtasen kauppa! Siellä mekin lapsena kuljettiin ja aina ihmeteltiin sitä, miten olenkin niin äitini näköinen. :D
    Mietinkin tuota juhlapukukuvaa katsellessa, että kenenkähän häistä tämä on, mut eipä ollutkaan kenenkään tutun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavaa, vaikka me ei edes olla samannäköisiä! :) Muistan miten ihana paikka se oli: esimerkiksi tavalliset kauhat tuntuivat siellä ihanemmilta kuin muualla, olisin halunnut sellaisen. Kai ne olivat jotakin söpöjä pikkukauhoja.
      Joo, ei ole kenenkään tutun. Jostakin kai sen saisi selville, mikä hääseurue tuolloin heinäkuussa tuolla kuljeskeli.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!