sunnuntai 10. tammikuuta 2016

10.1.

 Kyllä ovat tarpeellisia nuo pikku-ukot! (Sekä lelut että tuo yksi oikea ukkeli.)
Samoja ukkoja järjesteli tyttö tyytyväisenä muutama vuosi sitten.

Nyt ukot toimittavat tiernapoikien virkaa.
Kaksivuotias oikea ukkelimme on tänä jouluna menettänyt totaalisesti sydämensä tiernapojille. Joka päivä hän marssii edestakaisin: "Laali oolen minä lodatta ja ulhoollinen lootamiet. Ja vaikka olen valuttettu jokatiet täytyy minun totella keitalia..." Tai: "Hyyvää iltaaa hyyvää iltaaa ittekullekin läälylle. Tekä itännill että emämmill jokaitelle kuin talotta on..." Tai: On lappi tyntynyt meille ja poika annettu on, hänettä elämän löytin Jumalan tuotion..." Tässä vaiheessa hän kiertää ympäri keittiötä ja käy välillä pudottamassa kädestään kuvitteellisia kolikoita rahakuppiin lattialle.

Miekkoja tarvitaan esitysten aikana. Oikea miekka on tietenkin kaikista paras vaihtoehto, mutta yhtä hyvin sopivat sählymailat, haarukat, veitset, risut. Ja kotiväkeä valjastetaan väsymykseen asti pitämään miekkoja oikeassa asennossa, että pieni kuningas voisi siitä alta astella.

Välillä kuningas-soturi muuttuu taas tavalliseksi 2-vuotiaaksi pikkupojaksi. Kuten tänään ruokapöydässä. Hänen lautasellaan oli perunamuusia, lohta, kurkkua ja raejuustoa. Poika ojenteli käsiään pöytään ja halusi myös punajuurta ja kun sitä laitettiin, ei missään tapauksessa enää halunnutkaan. Sitten hän ei halunnut kalaa ja halusi sittenkin. Äidin muusi näytti erilaiselta kuin pojan lautasella ollut, niinpä hän olisi halunnut mieluummin sitä. Lopulta poika huokaisi oikein hitaasti:
"Mitä mää oikein haluaitin?"
Niinpä, sitä me kaikki mietimme.

8 kommenttia:

  1. Ihana 2-vuotias!
    Meidän ikätoveri tuli yöllä viereeni ja minun oli tehtävä hänelle tilaa lähes metrin verran. Kiilasin nukkumaan mieheni viereen ja koitin olla oikein pieni. Ennen nukahtamistaan tuo ihana 2-vuotias tuumasi ponnekkaasti, että mä en kestä yhtään sua äiti!
    Nauratti koko hassu tilanne. On ne niin rakastettavia ja välillä rasittavia! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mä en kestä yhtään sua äiti!" :) Hyvät on sanonnat jo pienestä pitäen!
      Monta kertaa päivässä tekisi mieli nauhoittaa tuon pienimmän höpötystä, että myöhemmin muistaisi. Mutta yleensä se ei onnistu, kun höpötys ei jatku, jos sitä yrittää tallettaa. Pitää siis vain keskittyä kuuntelemaan.

      Poista
  2. Rakas pieni! Miks elämän pitää olla niin vaikeaa jo 2-vuotiaana!? Jotenkin nuo "Mitä mää oikein haluaisin -tuntemukset on vaivannu mua 36-vuotiastakin viime päivinä. Niin paljon mieluummin ottas kakun kaverin lautaselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, samoja mietin minäkin, että mitä oikein haluaisin. Tilanne oli vaan niin huippu, kun poika oikein huokaisemalla lausui tuon ajatuksen, ja että keksikin!

      Poista
  3. ihania nämä 2-vuotiaat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippuja kavereita! Puheet on hauskoja ja sanavarasto laajenee koko ajan!

      Poista
  4. Ihana kirjoitus! <3 Sitä joutuu näin vähän isompanakin joskus miettimään, että "mitä mää oikein haluaitin" tältä elämältä :) Valoa ja kauniita hetkiä tähän vuoteen teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi!
      Aika paljon joutuu kyllä miettimään mitä haluaisi. Ei nyt ihan joka viikko, mutta melkein joka kuukausi :) Voi kun olisi vielä mietteet siinä, että otanko perunaa vai enkö ota!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!