lauantai 26. joulukuuta 2015

26.12.

Tämän joulun ajatukseni on kirjoittanut Anja Snellman. Ahmin hänen sanojaan, uppoudun ja unohdun. Jo kirjan ensilehdellä kyyneleet nousevat silmiini. Hän on omistanut kirjan erityisherkille. Kukaan ei ole koskaan ennen kirjoittanut minulle.

"Kaiken minkä teet, tee kauniisti. Nautin kun asiat ovat järjestyksessä, värit harmoniassa, päivän toimet suunniteltuna, viikon työtehtävät tiedossa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Asettelen tavaroita vieriviereen. Samoja muotoja, sointuvia värejä, suuruusjärjestyksiä."

"Ja että iltapäivälehtien rikoslööpit saattoivat järkyttää minua päiväkausiksi, että opaskoirien näkeminen sai nielemän kyyneliä, että puhelimeen vastaaminen on joskus ylivoimaisen vaikeaa."

"Pienten lasten totaalisuus väsyttää enemmän kuin kehtaan sanoa. - - - Joka kerta kun olen upoksissa kirja-ajatuksissa tai muuten vaan, tunnen syyllisyyttä."
(Anja Snellman, Antautuminen)

Tämän joulun kaunein hetki oli aattona joulukirkossa. Meidän perhe vei melkein koko penkin. Yksi nukkui, kun humiseva äänimaisema tuttuine joululauluineen oli niin lämmin ja lohdullinen. Tyttö istui sylissäni. Tunsin ihmeellistä yhteenkuuluvuutta: minä ja sadat tuntemattomat ihmiset lauloimme yhdessä, me kaikki tartuimme kiinni joulun tunnelmaan, jouluaatto hämärtyi ikkunoiden takana.
Ja samalla haikea ajatus: taas olemme eläneet yhden joulun, jota niin kovasti odotimme. Joulussa on kaksi asiaa: olemme kuin lapsia, jotka odottavat lapsuudenjoulun tunnelmaa ja samalla tiedämme, etteivät ne enää toistu.


6 kommenttia:

  1. Niinpä. Kerran loppuun satu jouln saa... Ainutkertainen on tämä hetki tässä. Hetki ja tunnelma, joka ei toistu. Joulu, jonka jokainen tuntee omalla ainutkertaisella tavallaan! <3

    Ihanaa joulunjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu!
      Joulun odottaminen itsessään on jo mukavaa - valmistelut ja öiden laskeminen. Itse joulu solahtaa aina sitten tosi nopeasti ohi.
      Mutta tärkeää se, että joka joulusta jää jokin kaunis muistijälki. Niitä olen kerännyt itselleni ja muistan kyllä monen joulun hyvät asiat.
      Toivottavasti myös lapsille syntyy niitä hetkiä!

      Poista
  2. Joulun huikaiseva ilo ja haikeus.. niin tuttua täälläkin! Ihan niin kuin monissa muissakin iloisissa, onnellisissa ja odotetuissa hetkissä kulkee haikeus rinnalla. Pakahduttava hetki joka kohta loppuu, mitä ei enää tavoita. Onneksi on muistot, joihin voi palata <3 Näin ainakin minulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Jokin on niin ihanaa, ja kohta se hetki on mennyt! Mutta ehkä se jättää syviä muistijälkiä juuri silloin, kun tuntuu niin monta suurta tunnetta yhtä aikaa.
      Valokuvat onneksi tuovat tunnelmapalasia mieleen. Samoin tekstit. Onneksi kirjoitan blogia, voin muistaa monet ohikiitäneet hetket näiden tekstien myötä.

      Poista
  3. Joulussa on kaksi asiaa: olemme kuin lapsia, jotka odottavat lapsuudenjoulun tunnelmaa ja samalla tiedämme, etteivät ne enää toistu.

    Taas peittelin tytöt tuvan lattialle, ja ajattelin, että tämän meiän lasten lapsuuden joulu.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Muutaman vuoden takaa muistan yhden ihanan joulukuvan omista pienistä lapsistani. Kirjoitin kuvatekstiksi: "Jälleen yksi lapsuudenjoulu on tallentunut heidän mieliinsä."

      Itse asiassa jo sana lapsuudenjoulu on valtavan kaunis!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!