keskiviikko 11. marraskuuta 2015

11.11.

Voi, miten hilpeitä hetkiä olen viettänyt Introvertit-nimisen kirjan parissa!
Yleensä introvertilla viitataan henkilöön, joka on sulkeutunut, sisäänpäin kääntynyt ja omissa maailmoissaan.
Nyky-yhteiskunnan normaali on olla ekstrovertti, joka korostaa itseään, verkostoituu ja tekee ryhmätöitä riemusta kiljuen. Itseä pitäisi määritellä termillä "sosiaalinen".

Introverttien ja ekstroverttien perinteiset määritelmät saivat minut hytkymään naurusta.
Introvertti
- suosii keskiaikaisia hiustyylejä
- istuu mieluummin kotona kutomassa kissakuvioista villapaitaa kuin ravaa kokkareilla
- on muusikko, joka soittaa selkä yleisöön päin.

Ekstrovertti
- hakeutuu Big Brotheriin
- on ottanut tatuoinnin alaselkäänsä
- leposyke on kaksisataa lyöntiä minuutissa.

Olen joskus erehtynyt luulemaan, että olen ulospäin suuntautunut ihminen. Mikä erehdys!
Olen yksin viihtyvä olento, joka istuu kotona, kuuntelee eläkeikään ehtineen miehen laulamia joululauluja, neuloo, tuijottaa valon siirtymistä seinällä ja miettii mikä on kaiken olemisen tarkoitus.
Olen olento, joka valmistelee ja varmistelee, ei tee mitään spontaania, on aina ajoissa (etuajassa), lumoutuu päivän sanomalehdestä johon on kirjoitettu yksi täydellisen kaunis virke, inhoaa sanoja "ryhmätyö" ja kysymystä "olisiko täällä joku vapaaehtoinen tulemaan tähän leikkiin".
Olen vakava ja kammoksun, jos yhteisessä illanvietossa "hassutellaan", "hupsutellaan", "ilakoidaan" tai "kisaillaan".

Voi, minä niin haluan istua tässä omalla paikallani ja miettiä vaikka sitä, kuinka kauniisti laulussa sanotaan:
"mutta kerran on johtava polkunsa tuo ihmeistä suurimpienkin luo".
Sen voisi kirjoittaa vaikka vauvakorttiin.

10 kommenttia:

  1. Jos osaisin kirjoittaa niin kuin sinä, tämä voisi olla oma tekstini!! Olen kuvitellut itsestäni ihan samaa! Ja todennut olevani ihan väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä sitä siksi kuvittelee olevansa iloinen ja ulospäinsuuntautunut, kun se on se ihanne, jota pidetään esillä. Joka paikkaan etsitään sosiaalista henkilöä töihin. Harvemmin etsitään yksin viihtyvää tekijää :) Mutta tämä on ollut hyvä oivallus itselle, kun olen tämän tajunnut omasta elämästäni!

      Poista
  2. Tuo kirja on kyllä loistava! Täynnä asiaa, mutta juuri niin hauska, ettei naurun hytkähdyksiltä meinaa oikein rauhoittua nukkumaan. Huomasin itse olevani ambivertti eli osittain intro- ja osittain ekstrovertti. Silti aika usein tuntuu, että olen jotenkin "vääränlainen". Esim. töissä joku ehdottaa kokouksessa jotain ja muut ovat aivan innoissaan, kun minä vain mietin, että "voi hyvänen aika, tuossa ei ole mitään järkeä, eikä se toimi käytännössä". Olenkin koettanut opetella tyrmäämään ehdotuksia nätisti :) Aika usein myös huomaa tilanteita, jossa jotakuta intoverttia yritetään aktivoida. Voi miten ärsyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä huippu! Siitä aiheesta olisi saanut puuduttavan tylsän tietokirjan, mutta mahtavilla esimerkeillä kirjoittaja höysti tekstiä! Luin usein iltaisin ja juuri sama juttu, etten meinannut malttaa lopettaa. Miehelle luin parhaita paloja ääneen: kuuntele nyt, miten hienosti täällä kirjoitetaan siitä, miten minä tunnen asioita.
      Omassa työssä olen yrittänyt nyt muistaa, että monet opiskelijat ovat introvertteja. Silloin on varmaan kammottavaa, kun sanon: "Juttele parin kanssa tästä!" Yritän nyt unohtaa nämä, etten aina kannusta tekemään pari- tai ryhmätöitä. Itsekin väsään kaikkein mieluiten yksin jotakin, vaikka ryhmän kanssa tosin ideoita tulee enemmän.
      Tämä pitää muistaa myös omien lasten kanssa. Jos on introverttilapsi, annanpa hänen kaikessa rauhassa lukea kirjaa sohvan nurkassa enkä ole tsemppaamassa koko ajan johonkin "hauskaan" toimintaan.

      Poista
  3. Sää oot kyllä huikea, nauroin monessa kohtaa ääneen!

    VastaaPoista
  4. "Olen yksin viihtyvä olento, joka istuu kotona, kuuntelee eläkeikään ehtineen miehen laulamia joululauluja, neuloo, tuijottaa valon siirtymistä seinällä ja miettii mikä on kaiken olemisen tarkoitus.
    Olen olento, joka valmistelee ja varmistelee, ei tee mitään spontaania, on aina ajoissa (etuajassa)... inhoaa kysymystä "olisiko täällä joku vapaaehtoinen tulemaan tähän leikkiin".
    Olen vakava ja kammoksun, jos yhteisessä illanvietossa "hassutellaan", "hupsutellaan", "ilakoidaan" tai "kisaillaan"."

    Ihanasti kirjoitit, Maria! Tunnistan tekstistä oman itseni. Kiitos! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! <3
      Meitä on siis monta. Suosittelen tuota kirjaa, (Linus Jonkman, Introvertit) jos yhtään innostaa. Oli kyllä niin tutun kuulosta tekstiä.

      Poista
  5. Kuulostaa aika hauskalta nuo kuvaukset. :D
    Mutta ihana juttu tämä, paljon löytyy tuttua.

    Mää oon muuten nyt alotellu lukemaan sun lainaamaa kirjaa, ihan mahtava kirja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli pitkästä aikaa parhaita lukemiani kirjoja, vaikka olikin tuollainen tietopainoitteinen. Olen huolestuttavasti huomannut itsestäni piirteen, että luen nykyisin melkein enemmän tieto- kuin kaunokirjallisuutta. Tilannetta pitää korjata!

      Se herkkyyskirja on hyvä! Haikailen, että lukisin tekijän toisenkin teoksen, joka liittyy herkkyyteen ja kiusaamiseen.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!