sunnuntai 20. syyskuuta 2015

20.9.




Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Ei niin.

Pienin on nukkunut isosiskon neitimäisen värisessä sängyssä. Päiväpeittona on ollut siskon vaaleanpunainen väärin päin pidetty (valkoinen puoli päällä päin) oleva peite, ettei nyt ihan olisi rajoittunut tämä värimaailma naissukukunnan puolelle.

Eilen tartuin toimeen. Kangaspinossa oli yksi tikkikangas, joka sopi päiväpeiton taustakankaaksi. Ja koska olen tilkkuhenkilö, päällinen syntyi mustavalkoruskeasinertävistä tilkuista.
Jo muuttui ilme! Tässä pinkissä sängyssä majailee muuan nuori herra!

Pitkin iltaa tiirailin pinnojen välistä uutta peittoa, että kyllä on passeli ja hieno!
Poikakin tykkäsi. Nimittäin kun illalla menin nukkumaan, hän nukkui jo ja oli kiskonut uuden peitteen itselleen unensa suojaksi.

6 kommenttia:

  1. Kivan näköinen tilkkupeitto! Ja muutenkin mukavan tuntuinen blogi. Paljon näyttää olevan mielenkiintoisia tekstejä, joihin itselläni on helppo samaistua... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos molemmista ajatuksista! Peitto on nyt viikon verran palvellut päiväpeiton tehtävässään ja hyvin on suoriutunut :)
      Mukava myös, jos tekstit saavuttavat ajatuksia!

      Poista
  2. Just niin tuttua, meillä leivotaan tosi harvoin! Ei jaksa, kun töissä saa..
    Että leipurin lapsilla ei oo pullaa, sopis meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, meillä tarvittaisiin sitä leipuriakin. Kovin on laiskaa sillä rintamalla :)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!