perjantai 11. syyskuuta 2015

11.9.



Jostakin ohjeesta luin, että blogia pitäisi päivittää ainakin kerran tai kaksi viikossa, jotta sitä joku jaksaa seurata.
No, nyt tulee kerran viikossa tekstiä.

Alkuviikon vielä elimme hempeissä ajatuksissa. Vaaleanpunaisten neilikoiden yli olimme katsoneet hääparia. Hauraat saippuakuplat leijuivat heidän onnensa yllä.

Kun olen töissä, olen töissä. Iltaisin olen pyörittänyt pyykkiä (ja puhtaat pyykit on kerätty saunaan katseilta piiloon odottamaan viikkaamista). Viikonloppuna sitten vietän oman meditaatiohetkeni ja viikkaan viikon aikana kertyneet. Sukat nippuun, paidat kerran, kaksi taitos, housut kerran, kaksi taitos. En ajattele mitään, taittelen vaan.
Yhtenä iltana saatiin kahvivieraita, kun pienin täytti vuosia. Nopsasti vaan yksi piirakka, kakkua ja salaattia. Kovin oli hyvää tavallisena arki-iltana, ja sankari itse paistatteli ihailussa eikä oikein ymmärtänyt mistä on kysymys. Ajattelin sitäkin, että meillä on tällainen mahdollisuus: voin leipoa, saan kattaa kauniisti ja sitten pöydän ympärille saapuu vieraita, jotka viipyvät vielä, kun syksyinen ilta hämärtyy.

Kansakunnan uutisia kuunnellessa olen ajattelut ristiriitaisia ajatuksia: itsellä on kaikki aivan hyvin, mutta monessa suunnassa muualla kuohuu.

4 kommenttia:

  1. Upeita elämän hetkiä, arkipäivän onni maustuu niillä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa välillä päästä juhliin! Kymmenen vuotta sitten meillä oli monet hääjuhlat vuodessa, nyt ne on jo aivan harvinaista herkkua.

      Poista
  2. Nooh,onneks tässä bloggaamisessa ei oo mitään sääntöjä ja määräyksiä :) kukin postailee silloin ku siltä tuntuu <3 Ihania hetkiä arkisen aherruksen keskellä,vieraat ja kahvittelu,vaikkapa synttäreiden parissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa luin tuon jostakin bloggaajan ohjeesta, että jonkinlainen säännöllisyys kannattaa olla ;) Olen siihen pyrkinyt kyllä, koska en itekään tykkään lukea blogeja, jotka päivittyy kahden kuukauden välein.
      Nyt vaan ei ole aikaa kirjoittaa, ja toisaalta se on aika lohduttava ajatus: voin elää myös ilman blogimaailmaa.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!