keskiviikko 5. elokuuta 2015

5.8.




Kerran kesässä, ainakin, on päästävä opiskelukaupunkiin.
Melkein joka kesä pakahdun jo tuossa samassa kohti: kivirakennukset heijastuvat veteen. Sitten otan taas siitä kuvan, vaikka olen ennenkin ottanut.

Kävimme kivassa puistossa. Ja siellä kaiken tohinan ja hyörinän keskellä oli maassa unohtunut nahkakenkä. Niin pieni ja söpö, pehmeää nahkaa.
Muistelin menneitä kesiä siellä. Omenankukkien alla luin kielitiedettä, jotta pääsisin kouluun. Omenankukkien alla. Niin kaunis voi opiskelumaailma olla!
Yhtenä kesänä huristelimme ystäväni kanssa pienellä punaisella autolla paikasta toiseen, ostimme pienet ranskalaiset ja tietynlaista majoneesia (se oli siihen aikaan vielä ilmaista, nyt maksaa) ja kuuntelimme Jorma Hynnisen laulamana Minä laulan sun iltasi tähtihin.
Elämä oli avoin, oli kesä, lämpimän päivän lämpö väreili vielä asfaltin yllä.

Tällaiset muistot ovat ihania. Nyt mieheni ja lasten kanssa leijuin johonkin samaan. Ilta oli lämmin (mikä harvinaisuus tänä kesänä!) ja loppukesän väkevät tuoksut kaikessa kukkivassa. Sanoin, että voisin nyt rakastaa kaikkia, niitäkin joista en joskus pitänyt, voisin vaan ajella ja fiilistellä.
Ajoimme sitten tuttuun ranskalaispaikkaan, ja söin samanmakuista majoneesia kuin 12 vuotta sitten.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Huolettomat opiskeluajat on ihmisen parasta aikaa! :)

      Poista
  2. Voi, mikä nostalginen fiilis hiipi minunkin mieleen!
    Käytiin muuten just vkonloppuna samaisen kaupungin merenrannan tunnelmia haistelemassa pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Varmaan tämä kesä aina nostaa mieleen ihanat asiat tuosta paikasta, kun kesällä sinne eka kerran mentiin. Oli tosi lämmin kun muutettiin, vaikka oli elokuun loppu! Oon ihan muistelijamummo, kun ollaan tuolla. Näytän vaikka aina sen Saaristonkaden kämpän: me ollaan asuttu tuolla. Tiietään, sanoo takapenkki tylsänä. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki tuntui nyt tuolla reissulla niin ihanalta!

      Poista
    2. Kiitos! Kaikki tuntui nyt tuolla reissulla niin ihanalta!

      Poista
  4. Paluu juurille. Sitä pitää monella tapaa harrastaa. Ajatuksissa, muistoissa, kuvia katselemalla, muistelemalla saman kokeneen kanssa ja juuri noin paikan päälle menemällä. Tuota samaa tunsin siellä Helsingin katuja kävellessäni. Niillä kaduilla ja taloilla oli omat kaikunsa...

    Minulla olisi muuten sinulle haaste / muutama kysymys tuolla blogissani, jos kerkeät tässä syksyn päälle ottamaan kopin! :)

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus jälleen kerran <3 muistot.....

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!