sunnuntai 30. elokuuta 2015

30.8.



Valokuvat, valon kuvat.


Tällä viikolla olen lukenut tämän jutun. Sitten olen lukenut kirjaa Outolintu, erilainen (Sylvi-Sanni Manninen 2014). Sieltä luen kohtia:
"Väri-ihmisen erottaa ympäristöstä vain hieno raja. Hän reagoi voimakkaasti kaikkeen sellaiseenkin, mitä muut tuskin huomaavat."
Ja:
"Erittäin lyhytnäköistä on ollut koulujen taideaineiden vähentäminen tietoaineiden kustannuksella. On luultu, että tieto luo vaurautta. Taideaineiden vähentämisen vuoksi monet lapset eivät pääse koskaan osallisiksi syvähenkisistä elämyksistä. Kouluissa pitäisi teknisen ja asiatiedon lisäksi antaa ehdottomasti aikaa ihmeen tajuamiseen."

Sitten luen tämän:

Merenneidot poimivat
tähtiä koppaan
syvältä meren pohjasta.

Raskasta on

tähdenpoimijan työ,
vesi on syvää,
tiheää yö.

Välkkeiset tähdet koreissaan

he uivat ihmisten satamaan.

Kuka merien tähtiä ostaa?


(Hannele Huovi)


Jokin minussa soi.


2 kommenttia:

  1. Minä ostaisin merien tähtiä. Mutta ehkä siksi, että olen itsekin merenneito...
    Sun postaus jätti tännekin soinnin. Kiitos. R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihana runo! Olen monet kerrat lukenut sitä. Paljon kauniita sanoja ja ihana haikea tunnelma. Uskon, että merenneitojen työ ei ole turhaa työtä kuitenkaan.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!